Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Charles Earland: Earland’s Jam (1982 reissue)

Charles Earland: Earland's Jam album

April 22, 2013

Original release: US Columbia 1982
Now available at CD Reissue: Funky Town Grooves USA 2012

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) The Only One 2) Guilty 3) Laser Lips 4) Never Knew Love Like This Before 5) Marcia’s Waltz (Preview) 6) Earland’s Jam 7) You Belong to Me 8) Marcia’s Waltz 9) Animal 10) Mercy


Bonus tracks:
11) Never Knew Love Like This Before (Single Version) 12) Guilty (Single Version) 13) Animal (12" Version) 14) The Only One (12" Version)

Urkuri Charles Earlandia (1941–1999) arvostetaan erityisesti soul-jazz-levytyksistään Prestige-merkille 1970-luvun alussa, mutta funkdiggareille ovat kelvanneet myös miehen myöhemmät aikaansaannokset.

Earland hyppäsi funk-kelkkaan vuonna 1978 Mercury-albumillaan Perceptions apunaan Brass Construction -pomo Randy Muller. Tuon albumin diskoveturit Over and Over ja Let the Music Play olivat suoraan sanoen surkeita, mutta parempaa jälkeä Earland sai aikaan siirryttyään paria vuotta myöhemmin Columbialle.

George Butlerin tuottama albumi Coming to You Live (1980) sisälsi paitsi klubiklassikkona pidetyn nimikappaleen myös liudan meheviä soulpaloja, joten sen soisi näkevän päivänvalon myös cd-muodossa. Sitä odotellessa on tyydyttävä Funky Town Groovesin julkaisemiin Earlandin muihin Columbia-albumeihin: tähän vuonna 1982 ilmestyneeseen Earland’s Jamiin ja seuraavana vuonna julkaistuun Street Themes -kiekkoon.

Earland’s Jamille tuottajaksi valikoitui sovittajavelho Tom ”Tom Tom 84” Washington, mutta seurakseen hän sai kahdelle kappaleelle myös Larry Blackmonin Cameo-miehistöineen. Ensimmäinen näyte yhteistyöstä on levyn avaava brutaali mäiskefunk The Only One, jolla merkittävässä osassa on Cameon rytmikäs funkvokalisointi. Uhoa ja ähellystä riittää siinä määrin, ettei sanoistakaan saa selvää. Earland itse lurittelee Hammondilla simppeleitä kuvioita. Vertailukohteina voisivat käydä Cameon alkuvuosien raaimmat raidat, joskin läiskebiitti ja kireys ovat perua Knights of the Sound Table -albumin (1981) Freaky Dancin’ -singleltä. Se tosin on kevytdiskoa tämän hirvityksen rinnalla.

Cameo on mukana myös nimikappaleella, jolla vokaaliosuudet enimmäkseen räppäillään. Earlandin oma musisointi jää basisti Aaron Millsin ja kitaristi Anthony Lockettin varjoon. Puhallinosuudet ovat mielikuvituksettomia mutta tiukkoja. Niistä vastaa Earth, Wind & Firen vaskisektio Phoenix Horns.

Hieman yllättäen albumilta löytyy myös noita Cameo-tuotoksiakin vetävämpi funkraita, Washingtonin yhdessä saksofonisti-sovittaja George ”Paco” Pattersonin tuottama Animal. Pääosaan nousee Washingtonin ja Earlandin villi Moog-vonguttelu. Kappaleessa on myös naiskuoron esittämiä lauluosuuksia, ja tällä kertaa sanoistakin saa selvää:

Ain’t that neat

The way he keeps the beat

Can hardly keep my seat

They call him Animal

They call him Animal

He’s an animal

A funky animal.

Tiedä sitten, kertooko sanoitus rumpali Morris ”Gator” Jenningsistä, joka takoo rytmiä 117 iskua minuutissa. Tunnelma kylläkin on niin eläimellinen, että kappale sopisi myös Muppet Show’n legendaarisen rumpalin nimikkolauluksi.

Levyn neljäs funkdiggarille kelpaava kappale on tarttuvan kitarakuvion varassa etenevä Mercy. Samaan tapaan rento funkkailu Laser Lips sitä vastoin jää turhan köykäiseksi. Syntikoiden ja urkujen hallitsemalla Marcia’s Waltzilla otetaan askelia jazzfunkin suuntaan.

Jäljelle jäävät kappaleet ovat urkuvetoisia luentoja aikakauden pophiteistä. Uhreiksi joutuvat Carly Simonin You Belong to Me, Barbra Streisandin Guilty ja Stephanie Millsin Never Knew Love Like This Before.

Cd:n bonusraitoina tarjotaan vielä kuuden minuutin mittaiset maksiversiot The Only Onesta ja Animalista.

Reviewed by Kimmo Heikkinen


Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle