Annoin tälle albumille tuoreeltaan kaksi ja puoli tähteä viidestä, eikä mielikuva levystä ole vuosien varrella parantunut - loppukaneettina oli jo vuonna 1983 "tyydyttävä muttei innostava". Vaikka tekijäjoukko on edelleen kovaa tasoa, albumin rutiinimaisiksi typistetyt taustat ovat suorastaan puuduttavia, ja materiaali korkeintaan keskitasoista. Laulajat ovat edelleen huippusolisteja, James Robinson loistaa balladeilla, kun taas Timmy Allen ja Rick Brennan joutuvat vetämään vaatimattomia menouria.

Selvästi kestävintä antia albumilla ovat pari balladia, jotka ovat kohtuullisen hyviä, mutta eivät samalla tavoin huippuluokkaa kuin aiemmat Robinsonin laulamat Change-raidat. Viiden albumin Change-boxin kansiteksteissä kuvaillaan, että vuonna 1983 alkoi tuotantotiimin kriisi, kun Petrusin näkemykset muiden kaverusten linjasta alkoivat erota. Jos tuon oikein tulkitsen, niin Petrus olisi selvästi vienyt yhtyettä konemusiikin suuntaan, ainakin miehen ainoa oma sävelmä levyllä on ankea syntiikka-funk Stay'n Fit.

Toisaalta aivan oikein todetaan, että toinen syy Changen suosion lamaantumiseen oli se, että aikakauden musiikki eli yleisesti ottaenkin murroskautta, kun "elektroninen uusi aalto" alkoi levitä ja oikeisiin instrumentteihin rakentuvat taustat saivat väistyä koneellisten nakutusten alta. Sitä samaa tämäkin albumi kuvastaa, sillä taustat ovat hyvin pelkistettyjä, ja aitoja soittimia on vain mausteena. Toki on mainittava, että oli suuria eroja siinä, ketkä osasivat uusia ohjelmoitavia instrumentteja käyttää taitavasti, ja ketkä sortuivat kuuntelijaa aliarvioiviin alkeellisuuksiin.

Samoihin aikoihin mustan musiikin puolella esim. Jimmy Jam & Terry Lewis niittivät menestystä, kun osasivat hyödyntää aikakauden trendejä taitavammin kuin monet muut. Ei siis ihme, että Change-yhtye vaihtoi seuraavalle albumilleen Jam & Lewisin hoiviin, kun Malavasi & Petrus -tiimin yhteistyö alkoi jo rakoilla.

Tältä albumilta kannattaa siis noteerata erikseen vain kaksi soul-balladia, Angel ja You'll Never Realize, joilla Robinson rutistaa antaumuksella, vaikka sävelmät eivät ole ikimuistoisia, taustoista puhumattakaan. Menopuolelta etenkin nimikappale This is Your Time oli käsittämättömän puiseva yhden lauseen hokema, joka listasinkkunakin jäi sijalle 33., mikä oli albumin kärkisinkulle tietysti melkoinen floppi. Kakkossinkkuna kokeiltiin kylmäkiskoisesti nykivää päätösraitaa Don't Wait Another Night vielä surkeammalla menestyksellä - sija 89.

Albumi on saatavana tällä hetkellä viiden albumin Change-boxissa. **1/2

Tilaa levy verkkokaupastamme