Mauro Malavasin ja Jacques Fred Petrusin yhteistyö oli käynnistynyt vuonna 1978, ja vuonna 1980 kaksikko oli hankkinut levytyssopimuksen Atlanticin alamerkiltä RFC, jolle Change julkaisikin debyyttinsä, kun viisi muuta yhtyeen albumia tulivat sitten Atlanticilla. Ykkösalbumin vetonaulana oli vokalisti Luther Vandross, joka tuohon aikaan oli oikeastaan vain lahjakas studio-taustalaulaja, sillä Lutherin menestyksekäs sooloura käynnistyi Epicillä vasta 1981, ja osin Change-hittien siivittämänä. Toki Luther oli jo aiemmin vetänyt Cotillion-merkillä Luther-yhtyettään, jossa oli päävokalisti, mutta Luther-yhtyeen kaksi albumia eivät tuoneet vielä miehelle läpimurtoa.

Luther laulaa albumilla kaksi raitaa, The Glow of Love ja Searching, joista molemmista yritettiin singlehittejä, mutta menestys jäi vielä varsin vaisuksi (sijat 49 ja 23 soul-listoilla). Etenkin nimikappale The Glow of Love on säteilevä esitys, ja tyylillisesti jo hyvin lähellä seuraavan vuoden Lutherin sooloalbumin Never too Much linjaa. Kun Lutherin seitsemän ensimmäistä sooloalbumia kaikki ponnahtivat listaykköseksi, niin luulisi tällä helmellä olevan kysyntää ainakin Luther-fanien keskuudessa, sillä taso on aivan Lutherin kärkeä! Albumi on melkeinpä hintansa arvoinen jo 6:11 pitkän nimikappaleen albumiversion takia, sillä sinkkuhitillä, joka on (tarpeettomana) bonus-raitana, oli mittaa 4:35. Tuo kappale oli paitsi viitoittamaan Lutherin soolouran identiteettiä ja soundia, myös Changen tyyliä. Vaikka yhtyettä alituisesti rinnastettiin Chiciin, olivat laadukas melodia ja soul-pitoisuuus jotain sellaista, johon Chic ei koskaan yltänyt. Lutherin suoritus laulupuolella on yhtä lailla häikäisevä, sillä vaikka tämäntyyppiset, myöhemmin "Luther-maisiksi" siteeratut laulut saattoivat vaikuttaa näennäisesti kepeiltä, ne olivat äärimmäisen haastavia laulettaviksi, ja Luther kieputtaa melodiaa todella taiturimaisesti ja sielukkaasti.

Searching oli taustaltaan vähemmän soul-henkinen, keyboard-kuvion ympärille rakentuva groovailu, mutta senkin sävelmä on laadukas, ja Luther on jälleen elementissään väännellessään melodiaa. Keskivaiheessa raitaa kyytiin liittyy fonisti, joka pörrää sooloineen pitkään mukana, ja tuo lisää tummaa väriä soundeihin. Lopussa paukuttelee perkussionisti rytmikitaristin säestämänä. Albumiversiolla on mittaa peräti 8:01, kun sinkku oli 4:43.

Noita kahta Vandross-esitystä aiemmin oli sinkkuna kuitenkin julkaistu A Lover's Holiday, jolla yhtye varsinaisesti tuotiin parrasvaloihin Chic-tyyppisenä diskoyhtyeenä. Kappale on laatudiskoa, jossa on Chic-mäisesti riffaavien simppelien melodianpätkien takana erinomaista kuviointia pianolla, rytmikitaralla ja bassolla sekä loppupuolella puhaltimilla. Tuloksena oli top 5 -hitti soul-listoilla ja läpimurto oli saavutettu.

Angel in My Pocket oli ainoa raita, jota kuuden raidan albumilta ei ollut lohkottu singlen A- tai B-puoleksi. Kappale on basso-pompottelun myötä käynnistyvä diskosoul-raita, jossa on vielä paikoin melko 70-lukulainen tunnelma etenkin jousikuviointien osalta. Melodian laulaa sielukkaasti Jocelyn Brown, joka varmaankin jostain sopimuksellisista syistä esiintyi albumikansissa nimellä Jocelyn Shaw, mutta äänestä ei tosiaan voi erehtyä. Tämä raita voisi melkein olla peräisin myös joltain Salsoul-levyltä, joilla Jocelyn myös ahkerasti vieraili solistina.

Molempien Luther-sinkkujen B-puolena oli julkaistu raita It's a Girls Affair, joka olisi saattanut pärjätä singlen A-puolenakin. Sen laulaa myös Jocelyn Brown, ja raita on tarttuvamelodinen pop-soul-diskoilu, johon soul-väriä tuo nimenomaan vokalisti Brown puolikäheän, sielukkaan äänensä myötä.

Albumin päättänyt "avaruusajan instrumentaali" The End oli vielä karmea jäänne eurodiskosta muistuttaen aikoja, jolloin Georgio Moroder oli alan kunkkuna. Minusta tämä olisi pitänyt haudata pelkäksi sinkun B-puoleksi (kappale oli debyyttisinkun B-puoli) eikä ottaa lainkaan albumille.

The Glow of Love on saatavana sekä yksittäisenä CD-albumina että viiden albumin Change-boxissa.

Tilaa levy verkkokaupastamme