Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Chaka Khan: Chaka (1978 debut)

August 18, 2016

The original release on US Warner Bros, 1978
Now available at UK BBR reissue CD, 2014

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) I'm Every Woman
2) Love Has Fallen on Me
3) Roll Me Through the Rushes
4) Sleep on It
5) Life Is a Dance
6) We Got the Love (Duet With George Benson) - Chaka Khan & George Benson
7) Some Love
8) A Woman in a Man's World
9) The Message in the Middle of the Bottom
10) I Was Made to Love Him

Yvette Stevens, taiteilijanimeltään Chaka Khan on kiistämättä yksi soul-maailman suurista nais-solisteista, jolle on heikkoinakin soul-kausina aikoina löytynyt vielä major-levytyssopimus, huipputuottajat ja parhaat muusikot avustamaan Chakan taustoille. Chaka loi maineensa alun perin Rufus-yhtyeen solistina, jolla oli suuret keuhkot ja sen mukainen ääni. Voimaa ja volyymia oli siis vaikka muille jakaa, joskin itse olen aina arvostanut eniten Chaka Khanin rauhallisempia tulkintoja, joissa hänen laulantansa nyanssit ja ilmeikkyys nousevat parhaiten esille, kun menopalat ovat "huudetaan keuhkot tyhjäksi" -paahtoa. Silti Chaka tunnetaan ennen muuta menopaloistaan kuin minään balladi-tulkkina.

Chakan soolodebyytti oli vuodelta 1978, ja sen krediitit voi tuttuun tapaan poimia Discogs-saitilta. Läpimurtosinkun I'm Every Woman oli kirjoittanut Ashford & Simpson, mutta ikävä kyllä tämä oli koko albumin ainoa Nickin ja Valin kirjoittama laulu. Kappaleesta on tullut Chakalle todellinen signature-song, ja olin aika vaivaantunut huomatessani, miten Google Play kreditoi sen laulun lyriikoissaan Whitney Houstonin esitykseksi. Minä en rehellisesti sanoen edes muistanut Whitneyn tätä coveroineen, ja eihän Whitneyn tulkinnasta voi puhua samana päivänä!

Originaali Chakan versiossa on rikas sovitus jousisektioineen, Richard Tee pianossa, Steve Ferrone rummuissa (kylläpä aidot rummut kuulostavat hyviltä näin konemusiikin aikakaudella!), mutta lopulta hyvin vähän muuta taustoilla. Eli peruskompilla ja jousilla tämä klassikko luotiin, Chaka laulaa suurelta osin myös taustat itse. Kyllähän tässä halutaan oivallisesti antaa vaikutelma, että Chaka oli kertosäkeen mukaisesti:
"I'm every woman, it's all in me
Anything you want done, baby, I'll do it naturally"
Klassikko.

Sitten käsi sydämelle, soul-diggarit. Montako muuta raitaa muistat albumilta? Itse muistin kyllä, että kakkossinkuksi poimittiin Life Is a Dance, mutta muistan myös sen, että pidin sitä jo ilmestymisaikanaan hemmetin keskinkertaisena funkina. Ehkä näin jälkikäteen huomionarvoisin asia kappaleessa on se, että sen oli kirjoittanut Gavin Christopher, joka nousi maineeseen mieslaulajana paljon myöhemmin. Mutta siinä missä I'm Every Woman oli soul-listaykkönen, tämä kakkossinkku jäi sijalle 40 - ja tämä kiteyttää myös tasoeron. Kyllä tämä ehtaa funkia on, ei siinä mitään, ja tietty Average White Band-meininki tästä kuultaa läpi (mukana Steve Ferrone, Hamish Stuart, Michael & Randy Brecker), mutta kyllä AWB:n omat funkit olivat parhaimmillaan vielä monin verroin parempia. Sävelmä vain on kehno, yksinkertaisesti, ja groovea ei ole riittämiin pitämään tätä elossa ilman kunnon laulumelodiaa, kuten parhaiden funkien kohdalla.

Entä ne muut sävelmät levyllä? Ei tosiaan yhtään, jonka olisin itsekään muistanut 30-35 vuotta levyn julkaisun jälkeen. Eli vaikka albumilla on koko joukko huippumuusikoita, tuottaja Arif Mardin olisi kyllä voinut vähän enemmän satsata laulunkirjoittajiin, ja palkata vaikka Ashford & Simpson kirjoittamaan koko albumin. Mutta nyt albumi on täynnänsä todellisia "albumiraitoja", fillereitä, joita oli haalittu hyvin tuntemattomilta laulunkirjoittajilta, kuten Gavin Christopherkin on ollut vuonna 1978. Totta kai voidaan tekopyhästi väittää, että Arif piti Chakaa niin kovana laulusolistina, että uskoi, että hän pystyy tekemään kovaa jälkeä, vaikka laulaisi puhelinluetteloa, mutta ei tämä paljoa puhelinluetteloa parempaa paikoin ollut materiaalina...

Minusta albumin kakkosraidaksi läpimurtohitin jälkeen nousee Love Has Fallen on Me, ei siksi, että se olisi mitenkään kaksinen sävelmä, mutta tällaisessa rauhallisemmassa melodiassa Chakan vääntelehtimnen ja persoonallinen tulkinta nousee edukseen, ja hän todella loihtii näinkin vaatimattomasta sävelmästä erittäin väkevän tulkinnan. Laulun säveltäjä Sir Andrew Lloyd Webber tunnetaan parhaiten musikaalimaailmassa, ja kyllähän tämä valkoinen britti-heppu oli enemmän kotonaan Cats-musikaalin parissa kuin Chaka Khanin säveltäjänä!

Myös George Benson oli ihan onneton valinta Chaka Khanin aisapariksi kappaleella We Got Love, joka on Bensonin oma sävelmä, ja jolla hän on itse duetoimassa pehmeällä tenorillaan Chakan kanssa. Benson oli tuohon aikaan toki kuuma nimi Warnerin rosterissa, kun hän oli saavuttanut isoja singlehittejä popahtavilla, viihteellisillä balladitulkinnoillaan, ja helmikuussa 1978 julkaistu live-tupla-LP Weekend in L.A. myi peräti platinaa. Armoitettu kitaristi George Benson oli, totta kai, mutta ainakin soul-fanit olisivat toivoneet, että hän olisi pitäytynyt jazz-kitaristin rooliinsa, eikä olisi pyrkinyt uuden ajan Nat King Coleksi vetelillä balladilauluillaan. Tämä We Got the Love on rento midtempoinen, jonka olin autuaasti unohtanut vuosien kuluessa, ja varmaan syystäkin.

Paljon verevämpi on tietenkin Chakan yksin laulama balladi Roll Me through the Rushes, kirjoittajanaan tuntematon Lana Marrano. Tältä voi juuri ihailla Chakan aistikasta ja nyanssi-rikasta tulkintaa balladitulkkina - hän oli todella paljon muutakin kuin palkeensa huutamalla tyhjentävä funk-mimmi! Taustalaulussa on erikoinen kolmikko Cissy Houston, David Lasley ja Hamish Stuart, Average White Bandin falsetti.

Sen perään jolkottelee melko yhdentekevä Sleep on It, joka kuulostaa minusta George Bensonin pehmojazz-levyille paremmin sopivalta rallatelulta. Säveltäjäniminä "suuruudet" Andrew Kastner - Larry John McNally - never heard!

Vinyylin B-kyljen neljä viimeistä raitaa ovat kauttaaltaan myös materiaalina melkoista kakkosdivaria, vaikka soitanta on aivan timanttista ja Chaka toki täydessä vedossa. Chakan veli Mark Stevens oli kirjoittamassa funk-raitaa Some Love, jolla mukana taas nippu AWB:n taustajoukkoja ml. kitaristi Onnie McIntyre. Michael Brecker varastaa päähuomion soolollaan. Seuraavalla raidalla A Woman in a Man's World (jälleen McNallyn kynästä) vuorostaan sooloilee David Sanborn vetäisemässä tyylilleen helposti tunnistettavan lyhyen alttosaksofonisoolon. Mutta kyllähän tämä sävelmä on ihan poppia - jollei iskelmää. Menisi heittäen kenen tahansa kotimaisen iskelmätähden ohjelmistoon.

Laulu nimeltä The Message In The Middle Of The Bottom on myös totaalisen unohdettava diskotypy Lalomie Washburnin rokkiraita, ja todella tekisi mieli haastatella Warner-pamppuja, ja pottuilla, että taisi tulla halvaksi albumin sävelmateriaali. Lieneekö Lalomie maksanut Warnerille että on saanut tällaisen raidan levylle, eikä toisin päin? Albumin heikoin raita, kiistatta.

Albumin loppuun ympättiin sitten vielä vanha vuoden 1967 Stevie Wonder-sävelmä I Was Made to Love Her, toki Chakan kyseessä ollessa väännetty muotoon I Was Made to Love Him. Kyseessä on siis vanha Motown-humppa, ja minusta Chaka ei istu mitenkään Motown-poljentoon, ja enpä usko, että tosiaan juuri kukaan muistaa tätä esitystä tänä päivänä.

I'm Every Woman on kiistatta soul-klassikko, mutta albumi jäi harmillisen keskitasolle, vaikka taustajoukko oli todellista soulin ja jazz-funkin kermaa. Pannaan tämä Arif Mardinin tuotannon ja levy-yhtiön nuukuuden piikkiin, sillä Chaka kyllä hoiti oman osuutensa kiitettävästi!

P.S. Jälkeenpäin huomasin, miten Discogs-saitilla oli kirjattu albumi genrenä "soul-funk"-osastolle, ja "tyyli: Disco". Täytyypä olla todellinen tollo, joka tämän luokittelee diskomusiikiksi. Levyllä ei ollut ensimmäistäkään diskoraitaa, sillä "menopuoli" oli siis tyylillisesti hyvinkin tummaa, hidastempoista ja jyhkeätä funkia - joka esim. Suomessa olisi tyhjentänyt minkä tahansa diskon tanssilattian puolessa minuutissa!

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin BBR -sivulle

Takaisin etusivulle