Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Cashflow

Ca$hflow

CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2010, Funky Town Grooves (USA)

Albumi julkaistu alun perin 1986, US Atlanta Records
Soul Town Rating: 7/10

OUT OF PRINT, NO LONGER AVAILABLE - SORRY!

1) Party Freak 2) Mine All Mine 3) Can't Let Love Pass Us By 4) Spending Money 5) Reach Out 6) I Need Your Love 7) It's Just A Dream
Bonus track: 8) Party Freak - 12" Extended 9) Mine All Mine - 12" Extended


Cashflow oli parin albumin tähdenlento 80-luvun loppupuolella. Yhtye oli perustettu jo vuonna 1980, mutta levyttämään se pääsi vasta Cameon Larry Blackmonin tuottamana vuonna 1986, jolloin julkaistiin tämä yhtyeen debyytti Ca$hflow. Yhtyeen oman haastattelun mukaan, jota on siteerattu kansilipukkeeseen, levystä ei aikanaan julkaistu kuin vinyyli, jolloin tämä CD-julkaisu olisi ensimmäinen, mutta ainakin eBay:ssä on näkynyt saksalaisia vuoden 1986 PolyGram-versioita CD:stä myynnissä järjettömään kiskurihintaan, yli 400 USA:n dollaria. Joka tapauksessa levyä ei varmastikaan ainakaan Suomessa monella ole CD-formaatissa!

Cameon vaikutus kuultaa levyltä täysin läpi, jolloin jos piti Cameon 80-luvun puolivälin funkista, varmasti piti myös tästä levystä. Ehkä tämä Cashflow'n funk oli myös vähemmän omalaatuista ja kokeilevaa kuin Cameon musisointi. Melodiat ovat paikoin hyvin tarttuvat ja groovea kieputetaan melko ison miehistön voimalla, samaan aikaan kun Cameo itse oli kutistunut kolmen miehen yhtyeeksi. Tällä levyllä olivat mukana Larry Blackmonin lisäksi Tomi Jenkins (trumpetti), Don Myrick (saksofoni) sekä mm. toinen fonisti, yksi trumpetisti, yksi pasunisti. Kvartetissa itsessään oli rumpali, päävokalisti Kary Hubbert, ja kaksi kosketinsoittajaa. Taustalaulajina vierailivat mm. Alyson Williams ja Lisa Fischer.

Alkuperäinen albumi oli 7-raitainen, joista kuusi oli funk-raitoja ja yksi soul-balladi. Hiteiksi lohkottiin ensin top teniin yltänyt Party Freak, joka oli täyttä Cameo'ta, ja rap-osuuden käykin vetämässä Larry Blackmon omaan, She's Strange-hitiltä tunnistettavaan tyyliinsä. Bar-Kays voitaisiin myös mainita tyylillisenä sukulaisena, eli täyttä funkiahan tämä oli, vaikkakin hyvin melodista sellaista.

Kakkossinkku Mine All Mine oli häpeämättömän suora kopio Fatbackin paria vuotta aiemmasta hitistä I Found Lovin', jonka tausta-groove oli vohkittu lähes yksi yhteen, ja sävelmässäkin on enemmän kuin "vaikutteita". Ei ihme, että DJ:t miksasivat tämän aina yhteen Fatback-hitin kanssa. Toisaalta kun I Found Lovin' oli loistokas soul-funk-raita, niin ei tätä kopiotakaan voinut heikoksi moittia, laadukasta menoa, jonka täydentää vielä pitkä fonisoolo. Sinkkuna kappale menestyi sekä USA:ssa (sija 12. soul-listoilla) että etenkin Briteissä, jossa myös I Found Lovin' oli iso hitti, toisin kuin jenkeissä.

Kolmanneksi sinkuksi irrotettiinkin sitten jo levyn vahvin balladi Reach Out, jolla yhtyeen vokalisti Kary Hubbert pääsi esittelemään notkeaa tenoriaan, ja tukena oli Earth, Wind & Fire'n levyiltä ja konserteista tutuksi tullut saksofonisti Don Myrick. Kappale on yllättävänkin perinteistä ja laadukasta soulia, haastattelussaan Kary osoittautuu Donny Hathaway-faniksi, mitä kyllä tämä laulantakin ilmentää.

Loppu levyltä löytyvät synteettisesti mutta erittäin intensiivisesti groovava Can't Let Love Pass Us by sekä rentoon funk-henkeen sanoitettu Spending Money, jossa on kevyesti nakkeleva rytmi ja kepeä rap-osuus. Terävän peukku-basson varaan rakentuu sitten albumin ehkä napakin funk I Need Your Love, joka bassotteluineen tuo kovasti mieleen myös Suomessakin vierailleen funk-yhtye The Reddingsin. Alkuperäisen albumin päättää It's Just A Dream, joka on lopulta levyn heikoin lenkki, ja oikeastaan ainoa, jota ei välitä enää kuunnella.

CD-uusintajulkaisun bonus-raitoina tarjotaan pidennettyjä 12" versioita sinkkuhiteistä. Tuoreeltaan totesin vuonna 1986 levystä, että se on jopa suositeltavampi kuin Cameon omat levyt tuolta ajalta, koska tämä oli läpi levyn huomattavasti tasaisempaa tekoa, kun taas Cameon omille levyille hittiraitojen ja funkien väliin jäi monenmoista kokeilua ja täydellistä floppia.
(Soul Town Rating: 7/10)



Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page