1) Rebirth: Everybody Say Yeah 2) Hofstone: Southern Groove 3) U-Nam/Phil Perry: Right Here, Right Now 4) Nyr: Call Me 5) Ylation: Baby Come Over 6) Christopher Williams/China: Tell Me How Much 7) Brother 2 Brother: So Unique 8) Grainger: Always Love 9) Lisa Deveaux/Bobby Lyle: Second Nature 10) Lauren: When Love Calls 11) Felicia Adams: No One Else 12) Olu: Baby (Remix) 13) Transcendental Funk: Pleasure Island 14) Lisa Deveaux/Carl Anderson: By Design 15) Juliette Leon/Myron: Two Hearts 16) Nyr: Call Me (Remix)

Englantilainen Cafe de Soul-levymerkki on vuodesta 2002 lähtien julkaissut puolivuosittain omia kokoelmiaan, joissa kussakin on ollut omat helmensä, ja tämä 16-raitainen uutuus on ehkäpä sarjan toistaiseksi tasokkain tekele. Levyllä ei ole yhtään heikkoa raitaa, ja vanhojen tuttujen soul-suosikkien (Phil Perry, Christopher Williams, Carl Anderson etc.) ohella esiteltyjen täysin tuntemattomien nimien joukossakin on todellisia helmiä.

Jos jostain levyä voisi kritisoida, niin CD-lipuke tarjoaa varsin niukalti jos lainkaan tietoja itse artisteista, aina ei ole edes saatu kappaleiden säveltäjiä ja tuottajia listattua. Cafe de Soulin kokoajat tiettävästi poimivat kokoelmansa kappaleet kuuntelemalla ison joukon netissä levitettyjä mp3-tiedostoja, ja poimivat niistä usein tuntemattomia soul-helmiä, joihin sitten hankkivat julkaisuoikeudet kokoelmalleen, ja eihän näistä tiedostoista aina ole samalla tavoin tietoja kuin julkaistuista CD-levyistä. Toisaalta kun on joskus itsekin kahlannut noita loputtomia tuntemattomien nimien nettiin upottamia kappalenäytteitä, tietää, että tehtävä on loputon ja todelliset helmet harvassa, joten täytyy nostaa hattua Cafe de Soul-merkin puuhamiehille että ovat jaksaneet nähdä vaivaa, ja mieluummin tosiaan itse ostaa valmiin laadukkaan kokoelman 22 eurolla kuin alkaa kahlata tuhansia mp-kolmosia netissä. Tiedot itse artisteista ja heidän tekemisistään täytyy sitten itse kaivaa esim. netistä, tässä hieman infoa.

CD käynnistyy Rebirth-yhtyeen maksisinkkuna myynnissä olleella laadukkalla menopalalla Everybody Say Yeah, jossa on Incognito-tyyppistä laadukasta soul/jazz-menoa huilusoololla maustettuna. Erityisesti britti-DJ:t kuten Giles Peterson ja Norman Jay ovat puffaanneet tätä hienoa raitaa, ja yhtye on ollut myös Lontoon maineikkaalla Jazz Cafe-klubilla esiintymässä. Maxisingleä myydään 9 punnan (yli 13 euroa) hintaan Englannissa. Lisätiedot: http://www.therebirthlive.com/

Hoftstone on puolestaan ruotsalainen artisti, jonka materiaalia esitellään myös Expansionin uusimmalla kokoelmalla New Soul Heaven. Hofstone muistuttaa lauluääneltään Frank McCombia, ja musiikillisesti myös Rahsaan Patterson tai Eric Benet ovat lähellä. Tämä CafedeSoul-poiminta on miehen groove-materiaalia, joka tuo mieleen myös varhaiset Jamiroquai-levyt.

U-Nam on tuntematon ranskalainen jazz/soul-kitaristi, joka on saanut veteraani-soul-laulaja Phil Perryn vokalistiksi kappaleelle Right Here, Right Now. Kappale tarjoaa varmasti ekstaattisinta soul-laulua jota on kuultu aikoihin, sillä Perry todella revittelee kappaleen loppupuolella!

Sama ranskalainen U-Nam on puolestaan tuottajana ja sovittajana seuraavalla kappaleella, jonka esittäjä Nyr on aivan tuntematon nimi, mutta itse kappale Call Me on sujuvasti rullaava laadukas menopala, jonka taustalla kuullaan U-Namin tyylikästä jazz-kitarointia. U-Nam on jo ehtinyt työskennellä mm. George Duken, Euge Grooven, Norman Brownin ja Kirk Whalumin kanssa, joten hänestä on syytä odottaa paljon lähitulevaisuudessa.

Christopher Williams on 90-luvun parhaita mies-laulajia, jonka ura on hieman vaipunut pimentoon viime vuosina. Toivottavasti tämä yhdessä viehkeän ranskankielisen sopraanovokalistin Chinan kanssa tulkittu, välittömästi mukaansatempaava menopala Tell Me How Much tuo Williamsille taas uutta yleisöä.

Brother 2 Brother on jälleen tuntematon kaksikko, jonka takana ovat veljekset Wilson ja Chaz Carter, joiden otsikoton debyyttialbumi on ilmestynyt elokuun 24. päivä USA:ssa E Nate Music Group-levymerkillä. Tämän miellyttävän midtempo-näytteen So Unique perusteella enemmän kuin tutustumisen arvoinen levy, etenkin kun tuottajana ovat Norman Connors ja Marlon McClain, ja vierailevina muusikkoina mm. Herman Jackson, Marion Meadows ja Munyoungo Jackson.

Samaa voi sanoa kaksikosta Grainger, joka tuo mieleen parin vuoden takaisen Expansion-löydön Kloud 9. Tämä kaksikko liikkuu myös smooth and jazzy -alueella nimekkäiden vieraiden kera, identtisten kaksosten (Gary & Gregory Grainger) tuoreella Cafe de Soul -levyllä (joka on itse asiassa koottu Graingerin v. 1997 ja 2002 julkaistujen CD-levyjen parhaista paloista) vierailevat mm. Maysa Leak, Dawn Robinson, Tre Jonz, Kirk Whalum ja Kim Waters. Näistä varmaankin Tre Jonz on tuntemattomin nimi, mutta edustaa upeata Glenn Jones -koulukunnan soul-laulantaa, ja saksofonilla maustettu Always Love on ehkäpä koko albumin kirkkain helmi, todella maukas jazz-vivahteinen soul-balladi. Varsinainen löytö taas Cafe de Soul -levymerkiltä.

Toinen upea laatu-soul/jazz-nimi seuraa heti perään, kun Cafe de Soul esittelee jazz-soul-vokalisti Lisa Deveauxin tuotannosta kaksi raitaa, Second Nature ja By Design. Lisa tuo hieman mieleen Gabrielle Goodmanin, joten tähän artistiin kannattaa tosiaan tutustua! Lisätiedot: http://www.lisadeveaux.com/

Seuraavat kappaleet on ehkä suunnattu nuoremman sukupolven soul-diggareille, mutta eipä näissä ole suuremmin valittamista kokeneemmallakaan soul-harrastajalla. Lauren coveroi vanhan Atlantic Starr-klassikon When Love Calls, Felicia Adamsin No One Else rakentuu mainioon Nights Over Egypt (The Jones Girls)-sampleen, ja Myronin ja britti-laulajatar Juliette Leonin duetto Two Hearts on versio Mtume/Lucas/Tawatha Agee-sävelmästä Two Hearts, jonka originaalista vastasivat itse Teddy Pendergrass ja Stephanie Mills. Vaikka nämä modernisoinnit eivät tietenkään yllä maineikkaiden originaalien tasolle, niin enpä pane pahakseni että näitä tehdään tutuksi uudelle kuuntelijasukupolvelle varsin kuuntelukelpoisina uusintaversioina.

Olu on artisti, joka levytti pari vuotta sitten tasokkaan debyytin Soul Catcher, ja tämän levyn poiminta Baby jatkaa samalla hillityn groovikkaalla linjalla. Transcendental Funk on nimi, jonka poiminnat vakuuttivat edellisellä Cafe de Soul-kokoelmalla (Vol. 4), mutta yhtyeeltä on toistaiseksi turhaan odoteltu albumia. Toivottavasti sellainen on pian luvassa, sillä Pleasure Island on jälleen miellyttävä Will Downing-vaikutteinen jazz-soul-pala.

Hinta-laatusuhteeltaan enemmän kuin erinomainen kokoelmalevy.

****

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page