Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

BRIGETTE Starlite Lounge
(UK Expansion CD, 2005) 22 e


1) Starlite Lounge 2) Much too Much 3) Star 4) My Oh My 5) One Wish 6) Is It Love 7) Betcha 8) Somehow 9) What Would You Say 10) Take Me 11) Lonely Girl 12) Yes My Dear 13) Agua De Beber 14) Take Me (Remix)

Kaikille, jotka pitivät Janitan hienostuneesta, Latin-vivahteisesta albumista Seasons, voi huoletta suositella myös Brigette McWilliamsin uutta, järjestyksessä kolmatta albumia Starlite Lounge. Brigette aloitti levytysuransa neo-soul-artistina julkaisten kaksi kehuttua CD:tä Take Advantage of Me (1994) ja Too Much Woman (1997), mutta tuorein levy Starlite Lounge ottaa vaikutteensa Brasiliasta. Tämä ei ole suuri ihme, kun uutiset tiesivät kertoa Brigetten avioituneen brasilialaisen elokuvaohjaaja Mark Romanekin kanssa.

Viime vuosina on kuultu useita onnistuneita soulin ja Latin-musiikin tai brasilialaisen musiikin (jos Latin-musiikilla tarkoitetaan nykyisen kielenkäytön mukaisesti espanjankielistä musiikkia, niin portugaliksi laulettu brasilialainen musiikki ei tietysti ole Latinia!) yhdistelmiä. Esimerkiksi argentiinalainen Gabriela Anders yhdisteli hienosti jazzia, soulia ja Latin/Brasil- musiikkia mm. George Duken tuottamana albumillaan Wanting. Gabrielan ääni oli melko hauras, mutta esimerkiksi Bossa Novan taustalle sopii hyvin myös kevyempi ja hauraampi lauluääni. Brigettellä on sen sijaan varsin kypsä ja tumma ääni, joka tuo vielä omaa syvyyttä uuden levyn lämminrytmisiin kappaleisiin. Levyn tuottajana on mm. Impromp2:n, Frank McCombin ja Temptationsien edellisillä albumeilla tuotannosta vastannut alun perin skotlantilainen Steve Harvey, joka tuottaa brasilialais/Latin-kuvioita kuin olisi ikänsä työskennellyt sen parissa. Lopputuloksena on enemmän kuin kiehtova kombinaatio soulia ja Bossa Novaa sekä muita brasilialais/Latin-rytmejä.

Levyn hienolle taustamuusikkoryhmälle on annettava erityismaininta, sillä rikkaita rytmejä höystetään vielä tyylikkäillä huilu- ja saksofoniosuuksilla (Luis Van Taylor, Hubert Laws), sekä irtonaisilla ja tarpeen tulleen sähäkillä kitarakuvioilla Heitor Pereira, Al McKay. Basisteina vierailevat Sekou Bunch ja Bobby Watson. Tyylikkäästi sovitetut jouset täydentävät tunnelmaa. Esimerkiksi sellaisella kappaleella kuin Betcha jää kuuntelemaan rytmikästä instrumentaalipohjaa lähes huomaamatta Brigetten omaa osuutta, kun taas Somehow on niin elegantti balladi jo sovitukseltaan, että sitä kuuntelisi instrumentaalinakin. Brigetten laulanta tietysti kruunaa kappaleet, sillä se on kaukana ohuesta läpiluennasta, vaan erittäin sävykästä tulkintaa.

Kolmentoista eri kappaleen (plus bonusraitana remix-versio Take Me:stä) joukossa on koko joukko maukkaita esityksiä, ja ainoastaan Calypso-tyyppinen One Wish ei istu omaan makuuni. Sen vastapainoksi huippuluokan esityksiä ovat upea Bossa Nova-rytmin, helmeilevän pianon ja täyteläisen laulutulkinnan yhdistelmä Starlite Lounge, pehmeästi keinuva What Would You Say sekä aidoimmissa Bossa-tunnelmissa värisevät Agua De Beber (Antonio Carlos Jobimin repertuaarista) ja Yes My Dear. Soul-sävytteisempien kappaleiden eliittiä ovat melodinen Star ja fonin ja huilun tukema Much too Much.

Toisin kuin monesti Bossa Nova -levyillä, nyt ovat balladitkin vereviä ja täynnä tunnelmaa, ja Is It Love, Lonely Girl ja Somehow ovat kaikki mieleenpainuvia tulkintoja.

Vuoden levyjä. ****

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page