Brick

Waiting on You

CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2011, Funky Town Grooves (USA)

Albumi julkaistu alun perin 1980, US Bang Records
Soul Town Rating: 7/10

Tilaa levy verkkokaupastamme - Click here to buy

1) Push, Push 2) Get Started 3) All the Way 4) Don't Ever Lose Your Love 5) Waiting on You 6) Free 7) Sweet Lips 8) Let Me Make You Happy 9) Get Fired up 10) Spread Love
Bonus track: 11) Dazz - Long Version 12) Dusic - Long Version

Funk-yhtye Brickin levyjä ei aiemmin ollut CD-formaatissa saatavana kuin yksi Best of -kokoelma, mutta nyt jostain syystä keväällä 2011 on perä perää julkaistu lähes yhtyeen koko tuotanto CD:nä, kun ensin Funky Town Grooves julkaisi tämän Waiting on You-albumin vuodelta 1980, sitten perään 2on1-setin albumeista Summer Heat (1981) ja After Five (1982), ja perään vielä USA:n uusintajulkaisu-yhtiö Wounded Bird julkaisi kolme aiempaa Brick-albumia, Good High (1976), Brick (1977) ja Stoneheart (1979). Yhtyeen studioalbumeista on siten uudelleenjulkaisematta enää viimeinen, vuoden 1988 Magic City -merkin Too Tuff. Brickin albumidiskografia on koottu Soul Expressin sivuille.

Tämä Waiting on You on todellinen harvinaisuus Suomen leveysasteilla, enkä ollut koskaan nähnyt levyä vinyylinäkään. Albumilta lohkottiin kaksi keskikokoista singlehittiä, ensin All the Way (kääntöpuolenaan Spread Love), joka oli korkeimmillaan sijalla 38. Pidän tuota omituisena singlevalintana, sillä All the Way ei ollut funk vaan leppoisa ja suorastaan popahtava laulelma, joka rakentuu puhtaasti yksinkertaiseen kertosäemelodiaan, ja tausta on rentoa laulun säestämistä ilman mitään funk-aineksia.

Sitä paremmin pärjäsikin kakkossinkku Push, Push (B-puolena All the Way), joka nousi sijalle 21. Billboardin soul-listalla. Push, Push on kyllä sävelmänä säälittävän surkea hokema hitaassa temmossa, mutta terästyksenä on J.B.'s:ien Fred Wesley-hengessä vetäisty pasuunasoolo.

Yhtyeen kärkihittien tavaramerkkinä oli kuitenkin sähäkkä huilu-basso-kombinaatio, jolla Brick erottui helposti funk-yhtyeiden tusinasarjasta, ja toisaalta päävokalisti Jimmy Brownin (joka oli myös yhtyeen huilisti ja fonisti) römäkkä lauluääni oli helposti tunnistettavissa yhtyeen ihailijoiden keskuudessa. Itsekin olen aina diggaillut noita huilu-väritteisiä funk-raitoja, mutta toisaalta yhtyeen albumeilta löytyy turhan paljon hyvin vaatimatonta ja joskus rock-väritteistäkin musisointia, josta ainakin kunnon soul ja funk ovat kaukana.

Tällä albumilla tuota yhtyeen tavaramerkkiä eli Jimmy Brownin huilusooloilua funk-grooven yllä voidaan kuulla ennen muuta irtonaisesti rullaavalla raidalla Get Started, jota on yritetty näköjään moneen kertaan lainailla myös YouTubeen, josta levy-yhtiö sen tekijäoikeusrikkomuksien vuoksi jatkuvasti poistaa. Toinen huilulla väritetty funk-raita on Get Fired up, jolla on jo jazz-funk-sävyjä pitkien instrumenttiosuuksien myötä, vaikka perustana on melko yksinkertainen rytmipohja ja torvin sävytetty lyhyt kertosäe.Huilu pilkahtaa lyhyesti myös rennolla päätösuralla Spread Love, joka on kuitenkin pikemminkin midtempo-soul-raita kuin mikään funk.

Brickin Best of -kokoelmalle kelpuutettiin aikanaan myös tämän albumin balladiraita Don't Ever Lose Your Love, joka on keskitasoinen sävelmä, joka ei mitenkään hurmaa mutta menettelee albumin välipalana. Kaiken kaikkiaan albumista jää vaikutelma, että yhtyeen imagoa on yritetty muuttaa leppoisan ja melodisemman midtempo-soulin suuntaan, mikä oli varmaankin virhe, kun yhtyeen isot hitit olivat olleet funkia.

Funky Town Grooves on varmaankin tiedostanut saman, ja ymmärtänyt, että yksittäisenä albumina tällä kiekolla oli vain pari funk- ja rare groove-väkeä houkuttelevaa raitaa, ja siksi bonus-raidoiksi on haalittu yhtyeen kaksi varhaisempaa huiluvetoista funk-hittiä, Dazz vuodelta 1976 ja vuotta myöhemmin julkaistu Dusic, edellinen peräti ykköshitti ja jälkimmäinenkin vielä kakkoshitti, molemmat pitkinä versioina. Nämä nostavat toki albumin arvoa ainakin niiden keskuudessa, joilla ei aiemmin ollut noita kahta kokoelmassaan. Etenkin Dazz on ehdoton funk-klassikko, jolla Jimmy Brown revittää antaumuksella ensin fonia ja sitten pitkän huilusoolon pompottelevan basson yllä. Tämä oli täysin ainutlaatuinen raita funkin historiassa, ja hienoa, että Brick itse ylläpiti tätä perinnettä uusilla huilu-funkeilla. Dusic oli sitten tottakai jatko-osa ykköshitille, ja nousi vielä listakakkoseksi, ideahan oli tässä täysin sama. Meno ei ole kyllä enää aivan yhtä ärhäkkää ja ainutlaatuista, kun kyse on jatko-osasta, mutta ihan kelpo funk tämäkin. Molemmat raidat ovat pitkälti instrumentaaleja, ja lauluosuudet ovat marginaalisessa roolissa.

Lisäpisteitä siis erityisesti noista bonus-raidoista, joskin varsinainen 10-raitainen albumi oli vain keskinkertainen. Nyt siis mukana on sentään neljä sähäkkää huiluväritteistä funkia, ja niitä täydentää leppoisaa ja kuuntelukelpoista joskin hieman ponnetonta midtempo-soulia. Rock-vaikutteilta onneksi vältyttiin.
(Soul Town Rating: 7/10)

Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page