Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Black Ivory f. Leroy Burgess:
Black Ivory / Hangin' Heavy (1976/1979 reissue)

Black Ivory: Black Ivory & Hangin' Heavy album

April 1, 2013

The original releases on US Buddah, 1976 & 1979
Now available at US Funky Town Grooves reissue CD, 2012

Rating: 6/ 10

Buy this album from our CD Shop

Black Ivory (Buddah 1976):
1) Dance
2) White Wind
3) Making Love In My Mind
4) Mandy/Could This Be Magic
5) Walking Downtown (Saturday Night)
6) Longer Ride
7) You Mean Everything To Me
8) Can't You See

Hangin' Heavy (Buddah 1979):
9) Big Apple Rock
10) Get Down (Comin' Down)
11) Peace & Harmony
12) Mainline
13) Rest Inside My Love
14) Hustlin (You Gotta Be Dancin')
15) You Turned My Whole World Around


Newyorkilainen kosketinsoittaja, vokalisti ja tuottaja Leroy Burgess on disco-boogie-mies, joka näyttää nauttivan jonkinlaista kultti-statusta ainakin brittien boogie-klubimusiikin piireissä. Soul Brother julkaisi mieheltä myös kokoelman Throwback Harlem vuonna 2007, ja tuo kiekko on Soul Expressin verkkokaupassa parhaillaan myynnissä. Pidin myös Burgessin 1980-luvun Aleem-projektista, jossa oli sopivasti sekä groovea että sielukkuutta.

1970-luvulla Burgess oli mukana tässä Black Ivory-yhtyeessä, jonka vuoden 1976 ja 1979 Buddah-levyt on nyt pakattu tälle Funky Town Groovesin 2on1-pakkaukselle eli kaksi alkuperäistä albumia yhdellä mid price-hintaisella CD-levyllä. Levystä täytyy heti todeta, että soul-diggarien ei kannata vaivautua, sillä musiikki edustaa puhtaasti disco-boogie-osastoa. Parhaat raidat rakentuvat instrumentaali-grooveihin, ja laulupuoli on totta puhuen paikoin luvattoman falskia. Soul-näkökulmasta ainoastaan Diane Ransom-Kellyn vahvistama Rest Inside My Love ja elegantti päätösraita You Turned My Whole World Around vuoden 1979 levyltä tarjoavat varteenotettavaa sisältöä soul-faneille, mutta boogie-disko-miehille ja tiskijukille on enemmän ilonaiheita.

Matt Bauer on kirjoittanut CD-lehtiseen esittelytekstit, ja haastattelee myös kahta yhtyeen jäsentä, Leroy Burgessia sekä Stuart Bascombe'a. Solistina oli Buddah-kaudella myös Russell Patterson, jonka laulua Bauer kuvailee sanalla "awesome" Barri Manilow- coverilla Mandy/Could This Be Magic, ja sananmukaisesti kamalaahan se oli - aivan järjettömän kamalaa, siis. Vuoden 1976 levyllä haastatellut yhtyeen jäsenet itsekin tunnustavat, miten yhtye vaihtoi noihin aikaan sweet soulista ajan trendien mukana tanssi-rytmeihin, ja meno oli jousivetoista diskoilua, joka oli aivan äärimmäisen kaukana saman aikakauden maanläheisestä ja hidastempoisesta funk-menosta.

Burgessin tulevasta boogie-groovailusta saadaan kuitenkin esimakua kahdeksan-minuuttisella diskomaratonilla Walking Downtown (Saturday Night), jolla tuttuun amerikkalaiseen 1970-luvun disko-soundiin lisätään Latin/Brazil-vaikutteita perkussioiden ja hurjan piano-grooven muodossa. Ehkä tätä voitiin pitää jonkinlaisena soulful housen esikuvana 70-luvulta, sillä groove on loppua kohti intensiivinen ja mukaan heitetään myös gospel-kuvioita. Ymmärrän kyllä hyvin tämän kulttiarvon erityisesti klubi-DJ-piireissä.

Rehellisesti sanoen kuitenkin enemmistö tästä vuoden 1976 albumista on sellaista 70-luvun diskoilua, jossa käsi hakeutuu useamman kerran kaukosäätimen skip- tai fast forward- nappuloille. Falsettiballadi You Mean Everything To Me ja päätösraita Can't You See ovat ainoat kappaleet, jotka viittaavat yhtyeen sweet soul -taustaan, mutta eivät nekään mitenkään säteile.

Vuoden 1979 albumilla Hangin' Heavy rytmiikka oli jo hieman kiinteämpää ja funk-vaikutteisempaa, mutta edelleen painopiste oli sanalla "disko". Kliseistä 10-minuuttista aloitusmaratonia Big Apple Rock paljon vakuuttavampaa diskofunk-groovailua kehittää 7-minuuttinen Mainline, jolla on jo sävyjä Prelude-levymerkin letkeästä disko-soul-funk-groovailusta vuosilta 1980-82 perkussioineen ja torviriffeineen. Kunpa koko levy olisi tätä tasoa, niin tässä olisi todellinen klubiklassikko.

Kaiken kaikkiaan siis tämä kahden albumin setti osoittaa hyvin mihin Burgessin kulttiasema klubipiireissä perustuu, mutta kiistämättä ne makupalat olivat vielä aika harvassa. Niin kauan kuin tätä levyä saa normaalihintaan, niin hankintaa voi harkita, mutta veikkaanpa, että levyn hinta kohoaa taas absurdeihin sfääreihin heti kun tuhannen kappaleen painos myydään loppuun. Mainittakoon vielä, että molemmat Buddah-albumit albumit floppasivat täydellisesti eli eivät nousseet lainkaan soul-listoille.

YouTube pick: Black Ivory: Mainline (Buddah 1979):

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle