REGINA BELLE Lazy Afternoon
(US Peak Records CD, 2004) 22 e

1) Lazy Afternoon 2) Fly Me to the Moon 3) What Are You Afraid Of 4) If I Ruled the World 5) Corcovado 6) There's a Love 7) Why Do People Fall in Love 8) For the Love of You 9) If I Should Love You 10) Moanin' 11) The Man I Love 12) Try a Little Tenderness

Tässä levy, joka kannattaa koekuunnella mahdollisimman pikaisesti, sillä albumin kappalevalikoima saattaa johdattaa ennakko-odotukset pahasti harhaan. Levyn kappaleet kun koostuvat enimmäkseen vanhoista standardeista, ja varmasti moni pelkäsi etukäteen, että lopputulos olisi pitkästyttävää musikaaliviihdettä, kun monet levyn standardit ovat sävelminä tuttuja mm. Tony Bennettin, Nat King Colen, Frank Sinatran ja vastaavien ohjelmistoista.

Kuitenkin - aivan kuten viime vuoden lopulla ilmestyneen Ronald Isleyn Burt Bacharach -levyn Here I Am kohdalla - lyhytkin pikakuuntelu todennäköisesti riittää vakuuttamaan ainakin jazz-orientoituneet soul-diggarit tämän levyn ansioista. Tuottajana ja sovittajana George Duke on tehnyt erinomaista työtä ja loihtinut oikeiden muusikoiden avulla loistokkaat taustat, ja Regina itse laulaa kerrassaan upeasti ja antaumuksella. Lopputuloksena on Reginan uran parhaimpiin kuuluva albumi, joka on ansaitusti saavuttanut kriitikoiden suosion.

Samalla tämä levy korjaa sen kritiikin, jota on aiemmin (syystäkin) kohdistettu Peak-levy-yhtiön aiempiin tuotantoihin soul-vokalistien kanssa (Reginan itsensä ohella Miki Howard, Phil Perry, Glenn Jones); kun kaikkien aiempien Peak-soul-levyjen kohdalla on moitittu steriilejä, riisutun konepohjaisia taustoja, nyt vihdoin on taustoilla on sitä laatua ja väriä, jota jazz-orientoituneelta levymerkiltä sopiikin odottaa.

Soundillisesti ja soitannollisesti levy erottuu myös heti kauas vetelästä aikuisviihteestä, sillä musiikin pohjalla ei ole mitään jousivalleja, vaan tyylikäs soul/jazz-kokoonpano mm. sähköbasson, perkussioiden ja runsaiden puhaltimien sävyttämänä. Duke itse soittaa helmeilevät kosketinsoitinosuudet, ja muita muusikoita ovat mm. Everette Harp (saksofoni), Christian McBride (basso), Lenny Castro (perkussiot) ja Oscar Barshear (trumpetti). Pelkästään taustat ovat niin hyvät, että levy kelpaisi kuunneltavaksi jazz-funk-instrumentaalinakin, mutta Regina intoutuu noiden taustojen yllä todella sielukkaisiin tulkintoihin. Regina ei ole tyylillisesti mikään varsinainen jazz-vokalisti, vaan selvä soul-laulajatar, jonka tulkintoihin ulkomaiset kuvailut "thrilling, soul-satisfying, stellar" ja "vibrant" ovat hyvin osuvia. Kuvaavaa onkin, että vaikka Regina lukee esikuvikseen jazz-vokalisteja kuten Ella Fitzgerald ja Billie Holiday, tämän levyn tuottajaksi Regina ehdottomasti halusi George Duken sillä perusteella, minkälaista jälkeä tämä oli saanut aikaan Rachelle Ferrellin, Anita Bakerin ja Dianne Reevesin kanssa.

Nimenomaan Rachelle Ferrell-Anita Baker-Dianne Reeves-linjoilla liikutaan siis tämän levyn musiikissa, vaikka sävelmät ovatkin standardeja. Vakuuttavimpia hetkiä - ja samalla Reginan uran parhaimpiin yltäviä esityksiä ovat hienostuneesti sykkivä nimikappaleballadi Lazy Afternoon, hienostunut mutta loppua kohti tiivistyvä If I Ruled the World, Antonio Carlos Jobimin bossa nova -klassikosta upeaksi foni-mausteiseksi moderniksi balladiksi muokattu Corcovado ja trumpetilla maustettu Gershwin-standardi The Man I Love, joka on levyn jazz-pitoisinta antia.

Varsinaisesti heikkoja hetkiä albumilla ei olekaan, mutta kappalevalinnoista mielestäni blues- henkinen Moanin' ja 60-luvun Southern soul-klassikko Try a Little Tenderness (tuttu mm. Otis Reddingin ja Aretha Franklinin versiona) eivät oikein istu muun levyn tyylikkääseen jazz-soul-tunnelmaan, vaan sopisivat pikemminkin johonkin maanläheistä juuri-soul-tunnelmaa tavoittelevalle kiekolle.
****1/2

Lue Regina Bellen omat kommentit albumista levy-yhtiön sivuilta: http://www.peak-records.com/reginabio.html.

Muut saatavilla olevat Regina Belle -levyt

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page