BEAU WILLIAMS No More Tears
(UK Blue Bird CD, 2007)
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1986)
OUT OF STOCK, NO LONGER AVAILABLE
1) All Because of You 2) Been too Long 3) There's Something about You 4) I'll Be True 5) Give It up 6) Don't Be Gone to Stay 7) No More Tears 8) I Found a Love
Bonus track:
9) Give Me up (Instrumental)

Beau Williamsin Capitol-albumin No More Tears julkaisu CD:nä on todellinen kulttuuriteko Blue Birdiltä. Levyn takana oli tuotantoyhtiö Hush Productions, joka oli osunut kultasuoneen kaupallisesti Freddie Jacksonin kohdalla, ja sen turvin pystyi tuottamaan markkinoille pitkän rivin tasokkaita miesvokalisteja (Beau Williams, Willie Collins, Lillo Thomas, John White, Scott White), joiden albumit kuitenkin tyypillisesti myivät heikosti - mikä ei tarkoita, että ne olisivat olleet heikkoja. Pikemminkin päin vastoin, sillä näiltä levyiltä löytyi usein enemmän sielukkuutta ja särmikkyyttä kuin Freddie Jacksonin albumeilta, jotka pitkälti toistivat samaa turvallista (joskin edelleen tasokasta) hittimuottia levystä toiseen.

Capitol oli jo pitkään yrittänyt saada huipulle gospel-laulaja Beau Williamsia, joka oli ilmiömäinen laulajakyky. Tämä No More Tears onkin itse asiassa jo neljäs Beaun Capitol-kiekko, mutta jäi viimeiseksi, ja tämän jälkeen Beau palasi takaisin perinteisemmän gospelin pariin levyttämään mm. Sam Cooke-covereita. Williamsilla on erittäin persoonallinen, ilmeikäs tenoriääni, joka liikkuu monen oktaavin skaalalla ja melismat liukuvat saman tavun aikana sävelestä toiseen upealla tyylillä.

Beau'lla oli onni saada levylleen yksi uusi McFadden & Whitehead-sävelmä Give Me up, joka on sielukkaimpia 80-luvun soulin menopaloja. Kappaleen tunnistaa helposti John Whiteheadin ja Gene McFaddenin kirjoitustyylistä ainakin jos on kuullut Whiteheadin vuoden 1988 soololevyn, mestariteoksen nimeltä I Need Money Bad. Give Me up käynnistyy monologilla, ja säkeistöosat tihkuvat soulia teemalla "you don't miss your water till your well run dry". Kaikesta taustan ajanmukaisuudesta huolimatta tämä on kuin deep soulia. Jokainen vokalistin lause alleviivaa sitä, mistä soul-musiikissa on kyse, ja mikä erottaa soul-musiikin muusta populaarimusiikista: tämän kuulee laulannasta, ja samaa latausta ei kuule missään muussa populaarimusiikin muodossa.

Balladit ovat tietysti Beau'lle varsinainen leipälaji, ja niissä hän usein aloittaa rauhallisesti, jopa säyseän tuntuisesti, mutta kiihdyttää loppua kohti ja näyttää taivaan merkit loppuhetkillä kiihkeissä melismoissa, joissa yhden tavun aikana mies liu'uttaa läpi sävelestä toiseen pitkiä skaaloja. Echoesin Chris Wells kuvaili Beau'n uskomatonta laulantaa näillä sanoin: "The power in his voice, the ease which he slid up and down the scales was incredible".

Tuollaisesta edellä kuvatusta laulannasta malliesimerkkejä ovat balladit Been too Long ja There's Just Something about You. Erityisesti jälkimmäinen on melkoinen näytös Williamsilta ja sai kriitikot hakemaan vertailuja Jackie Wilsonista. Sävelmä on Beaun oma, ja toinen oma sävelmä Don't Be Gone to Stay alkaa kuin Earth, Wind & Fire'n After the Love Is Gone, mutta kiihdyttää jälleen loppua kohti väläyttäen sekä kurkkuääntä että hyvin laajaa, monen oktaavin äänialaa.

Päätösraitana on myös balladi, nimeltään I Found a Love, joka on myöhemmin kriitikoiden suosikiksi nousseen Vaneese Thomasin (Rufus Thomasin tytär) gospel-vaikutteinen mutta mm. sovitukseltaan modernisoitu sävelmä, ja Vaneese on myös yhtenä levyn tuottajana ja taustalaulajana. Vaneesen oman sooloalbumin vuoro oli vuotta myöhemmin, ja siitähän tuli jälleen vuoden levyjä, joihin tämä Beaun levy puolestaan lukeutui vuonna 1986.

Avausraita All Because of You samoin kuin I'll Be True tuntuvat seurailevan Kashifin tuotantotiimin soundia eli pohjalla on bassosyntetisaattorikuviointia, mutta päälle lauletaan midtempo-soul-sävelmää antaumuksella. Taustakuoro laulaa unisono-tyyliin kertosäkeessä. Nämä kappaleet eivät ole sen parempia tai huonompia kuin tyypilliset Kashif-tuotokset 80-luvun puolivälissä, mutta olivat Beau Williamsin lahjakkuuden kannalta aivan turhan keskinkertaista materiaalia hänen esitettäväkseen.

Levyä kuunnellessa jää hieman tunnelma, että Beau Williams oli syntynyt vääränä vuosikymmenenä, sillä aikakauden trendit eivät suosineet tällaista Jackie Wilsonin koulukunnan perillistä, ja nähtävästi Beau'lla ei itsellään ollut haluja lähteä esim. Glenn Jonesin perässä gospel-areenoilta synteettisille funk-linjoille hakemaan listamenestystä, vaan hän mieluummin palasi takaisin perinteisemmille gospel-linjoille. Soul-diggarien kannalta tämä on todella sääli, sillä tämäkin albumi osoittaa, että Beau Williamsilla olisi ollut paljon annettavanaan soul-vokalistina. **** -IT

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page