Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

A Taste of Honey: A Taste of Honey

US Capitol 1978
CD reissue by UK BBR, 2011
Tilaa levy verkkokaupastamme
1) Boogie Ooogie Oogie 2) This Love of Ours 3) Distant 4) World Spin 5) Disco Dancin' 6) You 7) If We Loved 8) Sky High 9) Your'e in Good Hands
Bonus tracks:
10) Boogie Ooogie Oogie Single Mix 11) Disco Dancin' 12" Disco Remix 12) Boogie Ooogie Oogie 12" John Luongo 'New Boogie Mix'

A Taste of Honey voi mannekiinin-omaisten keulahahmojensa Janice-Marie Johnson ja Hazel Payne takia luoda suomalaisille ja eurooppalaisille musiikinostajille tuoda mieleen Baccaran euro-diskoilut (Yes Sir, I Can Boogie), mutta vaikka A Taste of Honeyn tähdenlentokaan ei kestänyt montaa vuotta ja albumia, ei pidä unohtaa sitä faktaa, että yhtyeen taustoista vastasivat soulin ja funkin huippumuusikot ja -tuottajat.

Itse esiintyjinäkään A Taste of Honeyn Johnson ja Payne eivät olleet ihan mitättömyyksiä, sillä he osasivat paitsi soittaa bassoa ja kitaraa, myös laulaa ihan kohtuullisesti, minkä todistaa tältä yhtyeen debyytiltä parhaiten raita Distant, jolla Janice-Marie osoittaa pystyvänsä yllättävänkin maanläheiseeen ja kurkkuäänillä sävytettyyn laulantaan.

Toki yhtye pamahti julkisuuteen disko-funk-materiaalilla, ja yhtyeen kaikki tunnetuimmat raidat ovat laadukasta disko-funkia, joissa tuottajina olivat tällä levyllä jazz-funk-maestrot Larry ja Fonce Mizell - myöhempinä vuosina tuottajina olivat mm. George Duke, Al McKay (Earth, Wind & Fire) ja Ronald LaPread (Commodores). Sanomattakin oli selvä, että taustoilla soitti lähes pelkästään soulin, funkin ja jazzin nimimiehiä.

Boogie Oogie Oogie on kiistaton boogie/disko/funk-klassikko, ja vuosien tauon jälkeen kuultuna se on todella yllättävänkin funk-pitoista soitantaa ollakseen mieletön mega-hitti vuodelta 1978 - USA:ssa sekä pop- että soul-listan ykkönen ja platinasinkku (yli kaksi miljoonaa myytyä kopiota). Etenkin intro on upea ja groovessa kaikki loksahtavat kohdalleen. Kappale oli takuuvarma tanssilattian täyttäjä diskoissa ja klubeissa. Jopa kappaleen lyhyessä singleversiossa intro kestää liki 50 sekuntia ennen lauluosuuden alkua, pitkässä albumiversiossa yli minuutin. Tällaisia upeita funk-introja ei tosiaan ole vuosikausiin tehty. Janicen puolikäheässä äänessä oli sopivaa seksikkyyttä ja kun kappaleen lyriikat olivat tanssiin kehottamista ja funkille ominaista "listen to my bass" -läppää, niin kappale oli omiaan suuren maailman diskohitiksi. Alkuperäinen albumiversio on tästä ainoa oikea versio, vuoden 1984 remix, joka on ympätty CD-uusintajulkaisulle, on, kuten usein, teennäistä remix-kikkailua.

Vaikka yhtyeen debyytin kanteen laitettiin ainoastaan yhtyeen naiset Johnson ja Payne, yhtye oli vielä tuolloin kvartetti, jonka muut jäsenet olivat kosketinsoittaja ja sovittaja Perry Kibble ja rumpali Donald Ray Johnson, joskin myöhemmillä albumeilla A Taste of Honey kutistui aidosti duoksi. Huomionarvoista kuitenkin on, että tällä debyytillä yhtye on ollut lähes omavarainen laulunkirjoittamisen osalta, ainoastaan kaksi raitaa ei ole yhtyeen omaa kontribuutiota.

Funk-näkökulmasta nautinnollista musisointia esittelevät myös Distant etenkin alkuhetkillään, lähes Barry White-maisia soundeja tarjoava tyylikäs soul-funk-raita World Spin sekä muhkeaa bassottelua tarjoava Disco Dancin', joka ei siis olekaan sellaista höttöä kuin nimestään voisi päätellä, vaan melkoisen tuhtia funkia pohjakuvioiltaan. Laulumelodia oli kuitenkin olematon, ja siihen kuihtuivat kappaleen mahdollisuudet follow-up-sinkkuna, jollaisena se floppasi täysin.

You on sitten soitannoltaan jo niin sysimustaa funkia (puhtaasti Johnson-Payne-kaksikon kynästä), että veikkaanpa, että moni valkoinen albumin ostaja on sen hypännyt yli. Kuvaavaa muuten oli, että ensimmäiselle kiertueelleen albumin julkistamisen jälkeen yhtye lähti Commodoresin kanssa. Selvää siis oli, että Capitol oli ajatellut funk- eikä diskomarkkinoita allekirjoittaessaan yhtyeelle levytyssopimuksen.

Vasta albumin lopulla kolmen viimeisen raidan osalta rauhoitutaan tunnelmoimaan balladien parissa, ja lisäksi albumin kakkosraita This Love of Ours on ilmavasti liitelevä midtempo-raita jousien hallitsemassa taustassa. Balladit olivat aikuisviihteellistä musisointia, paikoin ihan kelvollista kuultavaa toki, mutta soulin kanssa tällä ei ollut juuri mitään tekemistä.

Vaikka moni saattanut levyn albumin ilmestymisen aikaan kokea, että kyseessä oli "tyypillinen disko-levy", juuri sellaiseksi en levyä mitenkään kutsuisi, sillä soitanta on raskaanpuoleista funkia, ja juuri tuollaiset kepeät ja nopeatempoiset disko-juoksutukset puuttuvat albumilta lopulta kokonaan. Läpimurtosinkun voimalla albumi kuitenkin myi platinaa, ja oli kuusi viikkoa soul-LP-listan kakkosena. Se, että A Taste of Honey palkittiin vuoden 1978 "parhaana uutena artistina" Grammy-palkinnolla, kielii toki pelkästään siitä, että Grammy-palkinnoissa levymyynti on aina ollut ainoa todellinen kriteeri...

Soul Town Rating: ***1/2

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page