Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Aretha Franklin: Who's Zoomin' Who (1985 reissue)

Aretha Franklin: Who's Zoomin' Who

October 27, 2013

The original release on US Arista 8286, 1985
Now available as a CD reissue by US Funky Town Grooves, 2012

Rating: 7/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme

) Freeway Of Love 05:51
2) Another Night 04:29
3) Sweet Bitter Love 05:09
4) Who's Zoomin Who 04:42
5) Sisters Are Doing It 05:50
6) Until You Say You Love Me 04:52
7) Aint Nobody Ever Loved You 04:50
8) Push 05:32
9) Integrity 05:34
Bonus tracks:
10) Freeway Of Love (Single Mix)
11) Sisters Are Doing It For Themselves (Single Mix)
12) Who's Zoomin Who (Radio Mix)
13) Another Night (Radio Mix)
14) Ain't Nobody Ever Loved You (Single Mix)

Bonus Disc:
15) Freeway Of Love (Rock Mix)
16) Freeway Of Love (Extended Remix)
17) Sisters Are Doin' It For Themselves (ET Mix)
18) Who's Zoomin' Who? (Dance Mix)
19) Who's Zoomin' Who? (Dub Mix)
20) Who's Zoomin' Who? (Acappella Mix)
21) Another Night (Dance Mix)
22) Another Night (Dub Mix)
23) Another Night (Single Mix)
24) Ain't Nobody Ever Loved You (Remix)
25) Ain't Nobody Ever Loved You (Dub Mix)
26) Ain't Nobody Ever Loved You (Percapella Mix)

Aretha Franklinin vuoden 1985 platinaa myynyt albumi Who's Zoomin' Who? on ollut helposti saatavana CD-formaatissa ja myös osana viiden albumin edullista Original Album Classics-boxia, joten FTG:n piti tosiaan yrittää saada albumille reilusti bonus-materiaalia, jotta tämä uusintajulkaisu menisi kaupaksi. Nyt sitä on niin paljon, että levyn mukana tulee bonus-CD, jotta kaikki 17 bonus-raitaa saatiin mukaan. Kauppa on käynyt sen verran hyvin, että tästä levystä on menossa nyt toinen painos FTG:llä, ja arvatenkin lisää painetaan, jos kysyntää on.

Itse albumista on paras kuvaus siinä, että se myi platinaa - nousematta koskaan soul-listan ykköseksi. Vastavuoroisesti voi katsoa, että Luther Vandrossin tuottama Arethan vuoden 1982 albumi Jump to It oli seitsemän viikkoa soul-ykkösenä, mutta myi "vain" kultaa. Eli tämä albumi oli tehty tilaustyönä pop/rock-markkinoille, ja Narada Michael Walden teki tämän työn toki hyvin, tietäen tasan tarkkaan, mitä pitää musiikissa muuttaa, jotta se läpäisee MusicTV:n seulan ja valkoisten rock-kanavien soittolistat. "Emme ole rasisteja, olemme vain rock-orientoitunut kanava", olivat ne tutut kliseet 80-luvun puolivälissä, ja oli vain yksi tapa mustalle artistille ylittää tuo kynnys...

Soul-kriitikot toki arvioivat levyä penseämmin, koska albumilla oli niin paljon kompromisseja valkoista massaa rock- ja pop-yleisöä tyydyttämään, mutta sitä ei käy kiistäminen, että Aretha on todella verrattomassa vedossa laulussaan, ja se, miten hän nauttii näiden laulujen esittämisestä, todella kuuluu.

Mikään ihan turha levy kiekko ei ole soul-diggarillekaan, vaan tarjontaa on toki joka makuun, ja hetkittäin jopa soul-makuun. Selkeimmin rokkenrolli-osastolle levyn hiteistä menee Eurythmics feat. Aretha Franklin -renkutus Sisters Are Doin' for Themselves, jolla Aretha on tosiaan kuin vain vieraileva tähti rock-menossa, mutta ymmärrän tuonkin pointin etenkin tuosta feministi-kosiskelu-näkökulmasta, mikä oli varmaankin kaupallisesti hyvä veto. Jälleen kuvaavaa on, että soul-listoilla single jäi sijalle 66., mutta oli pop-listojen top 20 -hitti. Kappaleeseen oli muuten alun perin tarkoitus saada Tina Turner Annie Lennoxin duettopariksi, mutta kun Tina ei ollut saatavilla, käännyttiin Arethan puoleen.

Naradan kirjoittama jumputtelu Freeway of Love oli sitten iso hitti myös soul-puolella, mutta tässä onkin Clarence Clemmonsin rehevä foni värittämässä soundia mustan musiikin puolelle. Jumputus-pohjaa vertailtiin innokkaasti Motowniin, joskaan en kyllä ymmärrä, miksi Arethaa piti yrittää upottaa Motown-mielikuviin, kun hän ei koskaan ole ollut Motown-artisti, kaukana siitä imagoltaankin. Mutta kauppa kävi, ja pop-listoilla sinkku nousi kolmoseksi, eli tällä Narada puhkaisi cross over -kanavat.

Kakkossinkuksi poimittiin albumin nimikappale Who's Zoomin' Who, jonka Narada on kirjoittanut yhdessä Arethan kanssa, ja tämä on oikeasti hyvä sävelmä, joka oli upotettu melko neutraaliin moderniin rytmipohjaan, ja äärimmäisen tarttuva laulu menestyi tasaisesti mustien, valkoisten ja aikuisten adult contemporary-listoilla, eli jälleen loistava kaupallinen veto Naradalta. Ja kuunnelkaapa tosiaan Arethan adlibbailua, one of a kind!

Tällä samalla osastolla albumilla oli kuitenkin vielä parempi laulu, Arethan ainoa täysin oma sävelmä Integrity, joka on piilotettu albumin viimeiseksi raidaksi. Tässä on herkullinen Arethan kirjoittama teksti, jossa on todella veitsenteräviä pistoja vanhasta "Respect"-teemasta miehen ja naisen välillä; "do I make you feel insecure - do you need control?". Taustalla pompotteleva basso ja Paul Riserin jousisovitus luovat mainion "neoclassic"-tunnelman. Rumpalikin on vaihteeksi aito, ja homman kruunaa Dizzy Gillespien (!) trumpettisoolo. Tässä todellakin piilotettu soul-helmi kaiken rock-räimeen keskellä.

Toinen yllättävä myönnytys kaupallisten kompromissien keskellä on lähes gospel-tunnelmissa tulkittu vanha Van McCoy-balladi Sweet Bitter Love, joka on säestetty klassiseen piano-jousi-taustaan - ajaton laatuballadi.

Kansitekstit kirjoittanut Randy Mahon näyttää olevan enemmän rokkijannuja, ohittaa tietysti kokonaan nämä soul-helmet ja hehkuttaa miten "legendaarinen Carlos Santana" vääntää mahtavaa rock-kitarasooloa ja ihan itse J. Geils Bandin Peter Wolf duetoi Arethan kanssa albumin paljaimmalla rock-esityksellä Push. Soul-diggarin näkökulmasta Peter Wolf Arethan duettopartnerina on lähinnä huono vitsi, mutta tästä Mahon näyttää saavan suurimmat kicksit levyllä. Oikein kuvaavaa, miten mustan artistin albumilta huomataan lähinnä valkoisten rock-sankarien suoritukset, mutta esim. Dizzy Gillespien vierailusta ei ole sanan sanaa, ei edes levyn muusikko-krediiteissä. Mutta tähänhän on totuttu rock-journalismissa vuosikymmenet. Musta artisti on merkittävä vain siltä osin, miten hän tyydyttää valkoisen massan tarpeita...

No, Narada osasi vetää oikeasta narusta, ja Arethan seuraavat "saavutukset" olivatkin sitten Rolling Stone Keith Richards tuottamassa Arethaa Jumpin' Jack Flashin lämmittelyssä, ja George Michael sekä Elton John duetoimassa Arethan kanssa... Onneksi tuo 80-luku meni ohi, ja Aretha palasi ihan kunnon souliin vielä tämän jälkeen. Pisteet tällä levyllä Arethan laululle.

Soul Town Rating: ***1/2

P.S. Hifisteille ja tiskijukille tiedoksi, että levystä kannattaa ostaa uudempi painos, joka merkitty FTG 282/2, jolla on FTG:n omat remasteroidut versiot bonus-raidoista - lue kommentti Amazon.comista: "all the bonus versions of "Who's Zoomin Who sound poor, I knew something was not right as Funkytowngrooves the label who released this title have amazing sound quality on their releases - always using the original master tapes, i have purchased over 50 of their releases and ALL have been fantastic quality. I contacted the label by telephone and it was confirmed to me that Sony USA had used the wrong sound references and not the approved ones that had been checked and given the ok by Funkytowngrooves, the product is now being repressed completely and the new product with the correct sound will contain a slightly different catalogue number to the inferior first press - The Cat number will be FTG-282/2." Soul Townissa myynnissä olevat kopiot ovat tätä uudempaa painosta.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle