ARETHA FRANKLIN – So Damn Happy (US Arista 2003) 22 e
Arethan edellinen studioalbumi A Rose Is Still A Rose (v. 1998) oli yllättävän vahva kokonaisuus, eikä uutuusalbumi jää juurikaan heikommaksi. Mukana ei ehkä ole ultrasielukkaan Love Pangin veroista yksittäistä raitaa, mutta ei toisaalta yhtään huonoakaan esitystä. Ja vokalistina Aretha on yhä huippuvireessä.
Balladeista Ain’t No Way ei ole se 60-luvun hitti, vaan uusi otto Miki Howardin vuonna 2001 levyttämästä Barry J. Eastmond–Gordon Chambers-sävelmästä Ain’t No Way to Treat a Lady. Kappale on tyyliltään räätälöity Arethalle ”R-E-S-P-E-C-T”-viittauksineen, ja kun taustakin on tuhdimpi kuin Howardin versiolla, lopputulos on hieno. Toinen loistokas balladi on Soul Children -jäsen Norman Westin tuottama, juureva Good News. Falling Out of Love ja You Are My Joy sitä vastoin ovat turhan viihteellisiä sävelmiä. Nimikappale So Damn Happy on gospelin sävyissä keinahtelevaa perinteistä soulia.
Yllättäen Mary J. Bligen avustama Holdin’ On osoittautuu maagiseksi keskitempoiseksi, joka kohoaa vuoden parhaimmistoon. Muista keskitempoisista The Only Thing Missin’ (josta on olemassa hyvä Blazen house-remix) ja Wonderful ovat melodioiltaan popahtavampia.
Sielukkuudessa Aretha päihittää kaikki soulin meganimet, ja oikeastaan 90 % kaikista muistakin tämän päivän soulartisteista. Sitä täytyy kunnioittaa! * * * *
Takaisin etusivulle
Back to our
(English) home page