ALYSON WILLIAMS It's about Time
(UK Expansion CD, 2004) 22 e
1) Soft and Warm 2) Tomorrow 3) Say Goodbye 4) No More 5) Superstar 6) Holding Back the Years 7) A Sexy Way 8) Blessed 9) Make It through the Night 10) Is It Good to You? 11) Right through Me 12) Strangers BONUS TRACK: 13) Holding Back the Years (Steppers Delight)

It's about Time on osuva nimi Alyson Williamsin kolmannelle albumille, sillä tämä 80-luvun parhaimpiin soul-laulajattariin lukeutunut tummaääninen upea vokalisti levytti debyyttinsä vuonna 1989 ja kakkosalbuminsa vuonna 1992, jonka jälkeen olemme saaneet kuulla häntä korkeintaan jazz-funk-levyjen vierailevana artistina. Korkea aika siis saada kolmas albumi vihdoin julkaistuksi!

Alyson aloitti levytysuransa High Fashion-yhtyeessä, joka on melkoiseen kulttimaineeseen kohonnut kolmikko, kun sen muodostivat Alysonin ohella toinen 80-luvun loistokas soul-laulajatar Meli'sa Morgan ja komeaääninen miesvokalisti Eric McClinton. Yhtyeen vuoden 1982 Capitol-albumi Feelin Lucky on todella metsästämisen arvoinen. Seuraavan vuoden albumilla Make up Your Mind Meli'sa Morganin oli korvannut Marcella Allen, mutta Alyson Williams oli yhä mukana.

Meli'sa Morganin sooloura käynnistyi menestyksekkäästi jo loppuvuodesta 1985 (versiolla Princen balladista Do Me Baby), mutta Alysonin piti odottaa siis neljä vuotta kauemmin kunnes vuonna 1989 Def Jam julkaisi Alysonin sähäkän soolodebyytin Raw, joka oli monen soul-diggarin vuoden top tenissä. Kakkoslevy Alyson Williams keskittyi ehkä yllättäen lähes pelkästään (9/10) balladeihin, ja ei muodostunut suureksi myyntimenestykseksi, mutta oli soul-diggarien suosikkilistoilla jälleen vuoden päättyessä.

Tämä uutuus on hieman kaksijakoinen, käynnistyen ajan henkeen R&B-tyyppisemmillä, mutta silti varsin kohtuullisesti onnistuneilla puolinopeilla, jonka jälkeen tunnelma kääntyy perinteisempään laatusouliin. Avausviisikosta selvä kärki on albumin käynnistävä Soft & Warm, joka on mehevästi tulkittu mid-balladi hieman Mtumen Juicy Fruit -klassikon hengessä. Perään seuraavat kappaleet pusertavat enemmänkin Chaka Khan-vaikutteisessa raskaahkosti mouruavassa funk/soul-hengessä joskin hyvin ajanmukaisin soundein. Swingbeat/R&B-tähti Tony Terry duetoi Alysonin kanssa kahdella levyn nuoreikkaammalla raidalla. Itsekin alkuvuodesta tasokkaan sooloalbumin julkaissut John Stoddart on puolestaan säveltänyt ja tuottanut kappaleen Say Goodbye, jolla kuullaan aitoja puhaltimia koneellisen midtempo-beatin yllä. Lähimmäs kaavamaista lista-R&B:tä valahtaa kappale Superstar, mutta saman tuottajan (Nate Smith) Blessed on varsin sielukas, Alysonin rankasti laulama puolinopea.

Simply Redin hieno Holding Back the Years (tuottajana jazz-soul-nimi Gerald McCauley) käynnistää levyn laatu-soul-session, kun taustoilla kuullaan iso liuta aitoja soittajia, mm. Abraham Laboriel (basso), Greg Thomas (saksofoni), Jonathan Barnes (flyygelitorvi) ja Jerry Peterson (tenorisaksofoni). Sävelmässähän ei tosiaan ole valittamista, ja samaa sävelmää ovat esittäneet tunnetuista soul-artisteista aiemmin myös Randy Crawford ja Angie Stone. Alysonin versio on todellinen kesäyön tunnelmaversio upeassa puhallinvoittoisessa, smooth jazz -henkisessä taustassa.

Toinen kappale joka voisi olla smooth jazz -levyltä, onkin smooth jazz -pianisti Marcus Johnsonin tuottama ja kirjoittama Is It Good to You, jolla on helmeilevä Johnsonin itsensä soittama pianotausta riisutun beatin yllä, ja Alyson värittää antaumuksella nuotteja. Mielellään olisin antanut Johnson tuottaa koko albumin! Nyt kuitenkin ainoa muu Johnson-tuotos albumilla on Right through Me, joka on Jerry & Katreese Barnesin (eli 80-luvun sisarusparivaljakko Juicyn) säveltämä rauhallinen balladi.

Make It Through the Night on toinen levyn John Stoddard-sävelmä, nyt tosin Alyson itse toisena laulunkirjoittajana, ja kappale on ohjelmoidun taustan yllä tulkittu laadukas soul-balladi, jossa sävelmä jotenkin kulkee samaa rataa kuin Holding Back the Years-hitillä, ja niinpä Stoddard vielä tuottaa levyn bonus-raitana toisen version kyseisestä kappaleesta, nyt pelkistetymmässä ja koneellisemmassa taustassa, mutta aitojen instrumenttien (Stoddardt itse sooloilee pianossa) tukemana.

Levyn viimeisen raidan (ennen bonus-raitaa) tuottaa Colin Morrison, jonka referensseihin lukeutuu Temptationsien ja Chante Mooren avustaminen, ja ihan laadukasta soulia miehen Strangers -sävelmä onkin, vaikka olisin itse lisännyt riisutulle taustalle joukon aitoja soittimia.

Mistään täysosumasta ei voida puhua, mutta joka tapauksessa levyllä on useita sielukkaita balladeita, välillä riisutuissa ja välillä rikkaammissa ja akustisemmissa taustoissa. Parasta on Alyson itsensä sielun syövereistä luotaava tummaääninen laulanta, jonka myötä levyn vaatimattomampiakin taustoja ja sävelmiä jaksaa kuunnella.

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page