Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Alfie Silas: Alfie / Be Yourself (1982/1983 reissue)

Alfie Silas: Alfie / Be Yourself

November 30, 2013

The original releases on US RCA 1982-1983
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2013

Rating: 6/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme

Alfie (1982):
1) A Puppet To You
2) Put The Freeze On
3) You're A Star
4) Body Heat
5) There I Go
6) Communicate
7) Let Me Be The Love
8) Can't We Do It Again

Bonus tracks:
9) A Puppet To You (12" Mix)
10) A Puppet To You (Instrumental Version)


Be Yourself (1983):
11) Just A Little Bit
12) Be Yourself
13) You Put The L In Love
14) Stay With Me
15) I'am Available
16) Never Thought To Fall In Love Again
Bonus tracks:
17) You Put The L In Love (12" Version)

Alfie Silas on sielukas ja taitava sekä persoonallinen korkea sopraanoääni, jota rinnastan mielelläni sen tason soul-kurkkuihin kuin Alton McClain tai Deniece Williams. Alfien lahjakkuus kuultiin kyllä soul-piireissä ja hän vieraili jopa The Temptations-levyllä vierailevana laulajattarena (albumilla Touch Me (1985). Ikävä kyllä 80-luvun alkuvuodet eivät olleet mitään otollista aikaa lahjakkaan nuoren solistin läpilyöntiin, ja nämä Alfien soololevyt vuosilta 1982-83 todistavat levy-yhtiön ja tuottajien hapuilua sopivan tyylin ja soundin etsimiseksi - melkoisella haulikkoammunnalla.

Itse asiassa Alfie ei ollut mikään ihan untuvikko, kun näitä levyjä purkitettiin, vaan vuonna 1956 syntynyt Alfie oli jo kokenut gospel-taustainen laulaja, jota oli käytetty ahkerasti taustalaulajana, ja kyvyt huomattu. Artistien lista, joiden taustalaulajana Alfie on esiintynyt, on metrin mittainen, ja skaalaa riittää Ray Charlesista, Gladys Knightista, Quincy Jonesista, Smokey Robinsonista ja Commodoresista Elton Johniin, Sheena Eastoniin, Whitney Houstoniin ja Julio Iglesiasiin. Alfien ääni on varsin ainutlaatuinen, vaikka sävy on hyvin korkea sopraano, niin ilmeikkyyttä ja ärhäkkyyttäkin riittää vaikka muille jakaa. Sanalla sanoen huippuvokalisti.

Ensimmäiset sooloalbuminsa Alfie purkitti RCA:lle, ja nämä vuoden 1982-83 albumit FTG on nyt ansiokkaasti koonnut yhdelle CD-levylle, kun aiemmin näitä on eBayssa kaupattu laittomina virolaisina piraatteina. Inhottavaan tapaansa pitäytyen FTG vaikenee levykansitiedoissa tuottajista ja taustamuusikoista, ja niitä piti kaivaa originaali vinyyleistä. Vuoden 1982 debyytin Alfie tuottajina ovat Brian Potter ja John Lewis Parker, jotka ovat myös kaksistaan pitkälti kirjoittaneet laulut, välillä apunaan basisti "Ready" Freddie Washington. Taustoilla soittaa all stars-miehiä linjalta Paulinho DaCosta, Paul Jackson Jr., Freddie Wasington, Ernie Watts, John Robinson.

Singleksi lohkaistiin avausraita A Puppet to You, jossa on Freddie Washingtonin herkullinen bassopeukuttelu Denzil Millerin ajanmukaisen keyboard-kuvioinnin yllä, ja koukkuinen pop-melodia Alfien railakkaasti laulamana. Aikanaan tämä kuulosti freshiltä ja ajanmukaiselta, mutta jotenkin muoviselta soundi tuntuu näin tänä päivänä, ja minulle tulee lähinnä nyt mieleen Patrice Rushenin 80-luvun alun popahtavimmat disko-raidat vertailukohdaksi. Singlemenestys jäi vaisuksi, sillä korkein Billboardin listasijoitus oli vaatimaton 77.

Huomattavasti paremmin pärjäsi kuitenkin kakkossinkku There I Go, joka avasi vinyylialbumin B-puolen. Tämä on akustisen pianon ja aitojen rumpujen säestämänä tulkittu hyvin perinteinen balladi, joka sävelmänä edustaa kuitenkin tuollaista mahtipontista ja viihteellistä linjaa (Brian Potter oli mm. Four Topseille pyrkinyt tuottamaan samaa pop-linjaa). Toisaalta tällaisella samanlaisella materiaalilla Whitney Houston myi muutaman vuoden päästä miljoonia kopioita, ja Alfiesta olisi taitava markkinamies leiponut samanlaisen - öh, puppetin, ensisinglen lyriikoita siteeraten. Eli tuottajien marionettinuken, joka olisi laulanut tähtituottajien valitsemia hittisävelmiä. No, sellaista ei Alfiesta tullut, joko RCA ei nähnyt ja kuullut Alfien potentiaalia tai ei vain uskonut cross over -mahdollisuuksiin, toisin kuin Arista Whitneyn kanssa pisti töpinäksi. Tämän sinkun sijoitus 28. kakkossinkkuna kuitenkin osoitti, että potentiaalia olisi ollut myös pop-areenoille.

Tällä albumilla painopiste oli noissa pikkunäppärissä, hyvin modernisti sovitetuissa tanssipaloissa, joita voi kuvailla pop-funkiksi tai disko-souliksi, miten vain. Taustaltaan synteettisin ja steriilein raita Put the Freeze on on yhtä jäänkylmä kuin nimensä, mutta pelkistetty tausta antaa toisaalta hyvin tilaa Alfien kuulaalle sopraanolle. Musiikillisesti ja soundillisesti tässä oltiin kyllä jo lähellä 80-luvun alun Human League-linjan syntiikka-disko-poppia, jolloin ehkä jopa tuo pömpöösi Whitney-linja olisi ollut lähempänä soulia.

Enemmän soulin ja funkin väreissä sovituksellisesti ovat jälleen You're a Star ja Body Heat, joissa sentään Ready Freddie paukuttelee bassoaan ja rytmiryhmässä ovat mustat ammattimuusikot. Alfien sielukas ja ilmeikäs tulkinta vain menee jotenkin hukkaan tällaisen tanssimateriaalin parissa.

Albumin kolmen viimeisen raidan joukosta löytyy kaksi Ernie Wattsin saksofonisoololla maustettua kappaletta, midtempoiset Communicate ja Let Me Be the Love sekä albumin toinen balladisävelmä Can't We Do It All Again, joka voidaan jopa luokitella soul-balladiksi, kun siinä on raikas aitojen instrumenttien värittämä soul-tausta, jota kansitekstien kirjoittaja Alex Henderson intoutuu rinnastamaan jo Deniece Williamsin Earth, Wind & Fire -avusteisiin soundeihin 1970-luvulta, eikä ole täysin hakoteillä. No, kuvaavaa on, että tällainen soul-raita piilotettiin B-puolen viimeiseksi kappaleeksi, eli RCA haki Alfielle menestystä ihan muilla keinoin.

*********************************************************

Vuoden 1983 albumi Be Yourself vaikutti paperilla lupaavalta, kun tuottajan pallille oli saatu Larry Graham, ja muusikkolistalta löytyivät tuottajan ohella mm. Arthur Adams, Len Ron Hanks, Dean Gant ja Tony Maiden. Levy oli RCA:n tuolloin harrastamia mini-albumeita, jossa oli vain kuusi raitaa. Ymmärrän tuon konseptin uusien artistien lanseerauksessa (mm. Glenn Jonesin debyytti Everybody Loves A Winner), mutta artistin kakkosalbumina tämä oli hieman outo ratkaisu. Levyltä kokeiltiin ensin singlenä nimikappaletta Be Yourself, kääntöpuolenaan Stay with Me, mutta tiskijukat innostuivat enemmän raidasta You Put the L in Love, josta myös FTG on ottanut 12 tuuman version bonus-raidaksi.

Be Yourself oli yllättävänkin konventionaalinen pianoballadi, jonka Larry Graham oli kynäillyt yhdessä Robert Wrightin kanssa. Tällainen rauhallinen, jopa hivenen gospel-vivahteinen materiaali oli omiaan Alfielle, joka pitää kiihkeällä tulkinnallaan laulun oikealla puolen Middle-of-the-road:ia, johon Grahamin oman soolouran balladit tuntuivat 80-luvulla valahtavan, siis jopa aivan tuonne Lionel Richie-osastolle. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään hitin aineksia, ja singlenä tämä jäi sijalle 77. Sinkun kääntöpuolelta löytyi toinen albumiraita ja balladi Stay with Me, joka oli Grahamin yhdessä Tony Maidenin (Rufus-kitaristi) kanssa kirjoittama midtempoisena keinuva aito soul-balladi, jonka Alfie tulkitsee intohimoisesti.

You Put the L in Love oli sitten vastapainoksi debyyttilevyn singlen A Puppet To You tapaan viimeisen päälle ajanmukainen synteettinen tanssiraita klubikäyttöön. Niin basistin tuottamasta levystä kuin olikin kyse, raidalla ei ole lainkaan bassoa, vaan tausta soitetaan syntetisaattoreilla, rumpukoneella ja kitaralla. Oma lajissaan tämä oli silti ihan groovikas syntiikkaidiskoilu.

Albumin avausraita Just a Little Bit taitaa jäädä koko kuusikon heikoimmaksi lenkiksi, sillä se on kömpelösti lonksutteleva midtempo-raita, jonka Alfie oli itse kirjoittanut yhdessä aviomiehensä Michael Durion kanssa. Alfie on itse asiassa viime vuosina esiintynyt ja levyttänyt gospelia nimellä Alfie Silas-Durio. Muutenkin rumaa sovitusta vielä tuhritaan rock-kitarasoololla. Olipa oikea soul-fanien karkoittaja laitettu levyn avaukseksi, joten ei ihme, jos ei kauppa käynyt. Alfien yksikään albumi ei sivumennen sanoen yltänyt Billboardin listoille. Näiden RCA-levyjen jälkeen Alfie vieraili Motownilla yhden albumin verran (vuoden 1985 That Look), kunnes sitten siirtyi gospel-areenoille.

Vinyylin B-puolen loppuun oli sijoitettu vaatimaton syntiikkafunk I'm Available sekä Larry Grahamin ja Len Ron Hanksin säveltämä perinteinen jousisäesteinen ja gospel-vivahteinen balladi Never Thought I'd Fall in Love Again, joka tyylillisesti muistuttaa jopa Stephanie Millsin juurevia balladeita 80-luvun puolivälin jälkeen. Tämä olisi ollut oikeanlaista materiaalia Alfien huikeiden laulutaitojen kannalta.

Tuntuu ihmeelliseltä, miten levyteollisuus onnistui tärvelemään tällaisen lahjakkuuden uran, sillä tosiaan onnistuneemmilla tuottaja- ja säveltäjävalinnoilla Alfiessa olisi ollut potentiaalia vaikka samaan kuin Whitney Houstonilla. RCA kuitenkin luovutti tämän albumin jälkeen, ja Alfie siirtyi Motownille.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle