Etusivu
Uudet julkaisut
Tarjouslevyt
Kuukauden levy
Top 50 -myyntilista
Top 75 1986-1998
Täysihintaiset CD't
Mid-price ja alennetut
Collectors' albums
Tulossa lähiaikoina
Soul Express
-näytenumero
Tilausohjeet
Soul-linkit

VUODEN 1996 TOP50-LEVYJEN ESITTELYJÄ

1. MAXWELL Maxwell's Urban Hang Suite (US Sony)
Viikkoja ennen julkaisupäivää alkanut ennakkokohu ja suitsutus soul-lehdissä osoittautuu kerrankin oikeaan osuneeksi - vähintään! Unohda lehdistön kömpelöt (ainoastaan ulkonäköön ja omaan tyyliin perustuvat) D'Angelo / T.T. D'Arby -vertailut; Maxwell on aito soul-mies Keni Burke - Isley Brothers - Curtis Mayfield - Marvin Gaye -linjalta. Levyn taustoilta löytyvät nimet kuten Wah Wah Watson, Leon Ware ja Stuart Matthewman (Sade-fonisti) kertovat myös paljon musiikin yleisilmeestä.
Levy on yhtenäinen teema-albumi, jolla on kuitenkin kaksi eri ilmettä: toisaalta CD:n alkupuolen erittäin funky ja mehevä, hyvin läheisesti Impromp2:n mieleen tuova tyyli (tosin ilman hip hop -piirteitä) wah wah -kitaroineen, funky-bassoineen ja saksofoneineen (The Urban Theme, Welcome, Sumthin Sumthin), sekä toisaalta loppualbumin Leon Ware-Curtis Mayfield-linjainen seesteinen falsettiballadi-linja: mm. uusi single ...Til the Cops Come Knockin' ja Reunion.
Jonnekin näiden tyylien välimaastoon sijoittuu vielä levyn näkyvin klassikko, Keni Burken Risin' To the Top'iin rinnastettivissa oleva briljantti, voimakkaan bassopohjan ylle rakennettu mid-tempoinen Ascension, joka myös lyriikoillaan ilmentää taivaallista tunnelmaa. Kappale julkaistiin loppuvuodesta myös singlenä.
Laulajana Maxwell ei yllä esikuviensa tasolle, mutta miehen falsettihuhuilu on niin tyylipuhdasta soulia, että mitään valittamista ei pitäisi olla kriittisimmälläkään soul-fanilla. Jos pidit Impromp2:n levyn tunnelmasta, you're gonna love this, too
P.S. Tätä mieltä levystä oli Blues & Soulin luotettavin soul-kolumnisti Steve Hobbs jo maaliskuussa: It's like a bit telling someone you love them on a first date, so I'm reluctant to say that this will the outstanding album of 1996... but I really can't see anything topping it.
*****

2. RICHARD ROGERSSoul Talking (UK Expansion)
Richard Rogersin kakkosalbumi osoittautuu yllättäen jopa täysipainoisemmaksi soul-levyksi kuin Rodney Mannsfieldin samaan aikaan julkaistu Expansion-uutuus. Taustat eivät ole tämänkään albumin paras puoli, vaan ne ovat yksinkertaista modernia soulia ilman mainittavia soolo-osuuksia. Levyn yleisilmeessä on kuitenkin paljon samaa kuin Maxwellin hienossa debyytissä Chicago soul -vaikutteineen, eli musiikki on lähempänä Curtis Mayfield-Keni Burke-Isley Brothers-linjaa kuin etelän soulia tai Teddy Pendergrass -koulukuntaa.
Rogersin eläytyvä, puolifalsettiin taipuva ääni on parhaimmillaan äärimmäisen sielukasta kuultavaa, ja myös levyn sävelmistöön on osunut todellisia aarteita. Soul Talking, Keep Giving Me Love, Waiting on a Sign ja Give You Me Love muodostavat levyn soul-ytimen, ja tästä joukosta on poimittavissa useita vuoden 1996 kirkkaimpia soul-helmiä. Singlenä julkaistu The Underground on puolestaan maagiseen funk-beatiin istutettu midtempoinen. ****1/2
P.S. Rogersin debyytti-albumia on mid price -levyissä vielä jäljellä muutama kappale (vain vinyylinä, 30 MK).

3. VARIOUS ARTISTS Expansion Soul Sauce 5 (UK Expansion)
Hiljaiseen julkaisuaikaan alkuvuodesta 1996 sopivasti ilmestynyt Soul Saucen viitososa on sarjan paras sitten ykkösosan, joka on edelleen Soul Townin kautta aikojen parhaiten myynyt kokoelma. Tässä sille sovelias haastaja: levy, jolla "perusnimet" ovat tasoa Johnny Bristol, Margi Coleman, Cozette Morgan, Willie Clayton, Dee Dee & Eugene Wilde, ja silti albumin tuntemattomimmat nimet nousevat levyn huipentumiksi.
CD-lipukkeessa Ralph Tee & Richard Searling esittelevät artistit, mutta Wanda-nimisestä mies-laulajasta (!) vielä vaietaan, ja kerrotaan, että lisää on luvassa lähitulevaisuudessa. Wandan My Joy (Is You) jättääkin janoamaan lisää: kyseessä on koko albumin upein helmi, saksofonin tukema kesäinen mid-tempo-soul-pala, jossa parasta on kuitenkin Wandan sielukas, lämminhenkinen laulanta.
Toinen todellinen yllätys on James 'D-Train' Williams'in mahtava tulkinta pasunisti Michael Davis'in kappaleella Solitaire; harkitusti rakennettu jazzilla maustettu soul-balladi, jonka viimeiset 2 minuuttia ovat ekstaattista hehkutusta, kun Williams ryöpyttää hienon pasuunasoolon jälkeen elämänsä laulusuorituksen: you taught me how to smile, when I was feeling really sad, you taught me how to live, when everything was going bad...
Johnny Bristolin ja Dee Dee & Eugene Wilden mainiot raidat ovat Japanissa julkaistuilta levyiltä, joten niidenkään ilmestymistä muuta kautta tuskin kannattaa odotella...
**** 1/2

4. PHYLLIS HYMAN I Refuse to Be Lonely (Phil Int USCD) (Julkaistu syksyllä -95)
30.6.1995 kuollut Phyllis Hyman ehti ennen kuolemaansa levyttää vielä uuden Philadelphia International -albumin, joka lukeutuu ehdottomasti Phyllisin uran parhaimmistoon - ellei sitten ole peräti paras.
Kymmenen raidan joukossa on pari midtempoista ja loput ovat upeita balladeja. Tyylillisesti levy on suoraa jatkoa Phyllisin edelliselle PIR-kiekolle Prime of My Life; kappaleet ovat rauhallista materiaalia, jotka Phyllis sytyttää eloon verevällä laulullaan, joka lähes raidalla kuin raidalla yltyy hiljalleen kurkkuääniseen vyörytykseen. Päätuottajana on Nick Martinelli, jota säestävät Kenny Gamble, Dexter Wansel ja Barry Eastmond. Vahva ehdokas vuoden soul-levyksi. *****

5. ANN NESBY I'm Here for You (US Perspective)
Ann Nesby on Sounds of Blackness -yhtyeen päävokalisti, jonka upeata, gospel-sävyistä vokalisointia on kuultu mm. Sounds of Blackness -hiteillä Optimistic, I Believe ja I'm Going All the Way. Nesbyn soololevyllä Jam & Lewisin omalla Perspective-merkillä kappaleet In the Spirit ja Thrill Me on tehty pitkälti I Believe'n hengessä, kun taas pari Steve Silk Hurleyn tuotosta hyödyntää house-rytmejä, mutta 14 täysimittaista raitaa sisältävä soolodebyytti panostaa varsinaisesti balladeihin. Niitä onkin pitkä rivi, ja tunnelma vaihtelee Anita Baker-henkisestä materiaalista (What a) Lovely Evening perinteisten juurevien soul-balladien kautta sielukkaaseen gospel-väritteiseen irrotteluun (Lord How I Need You) tason säilyessä aina yhtä korkealla.
Kiistatta vuoden 1996 parhaimmistoa. ****

6. CHRIS BALLIN Do It Right (UK Intimate)
4 kuukautta alkuperäisestä julkaisuaikataulusta myöhässä ilmestyi vihdoin britti-vokalisti Chris Ballinin debyyttialbumi tuottaja Errol Henryn omalla levymerkillä Intimate. Soul Town sai erän CD:tä suoraan Intimate-merkiltä, jolta loppuvuodesta pitäisi ilmestyä (vaan eipä tullut) myös uusi Intimate Sound Vol 2-kokoelma, jolle levyttävät mm. Richard Anthony Davis ja nyt myös Affairista sooloilemaan lähtenyt Hazel Fernandez.
Chris Ballin on Englannin parhaaksi mies-soul-laulajaksi monessa yhteydessä nimetty vokalisti, joka ääneltään muistuttaa Miles Jaye'ta, eli on Teddy Pendergrass -koulukunnan komeaääninen vokalisti. Errol Henryn ohjaamana Chris ei juuri voi erehtyä, ja tuloksena on Affair'in viimevuotista albumia muistuttava levy, jossa ei ole yhtään heikkoa raitaa.
Ballin on itse säveltänyt lähes kaikki kappaleet yhdessä Affairin Steve Carmichaelin kanssa, mm. singlenä kehutun Sunshine'n, joka on kesän tarttuvimpia melodioita, sekä svengaavan midtempo-palan Living Life Alone. Muita levyn huippuja ovat tuttuun Errol Henry -tyyliin burbuttava komea klubiraita Full Time Love sekä levyn ehkäpä sielukkain balladi Cry?. ****

7. RODNEY MANNSFIELD Let's Get It On (UK Expansion)
Rodney Mannsfield on 90-luvun lupaavimpiin mieslaulaja- tulokkaisiin lukeutuva Philadelphialais-vokalisti, jonka debyytti äänestettiin Soul Express -lehdessä vuoden levyksi vuonna 1993. Miehen omalle Mannsfield Gold -merkille äänitetty kakkosalbumi ei soundeiltaan yllä debyytin tasolle, ja levyn taustat ovat varsin ilmeettömiä (rummut-kosketinsoitin-pohjalta ilman puhaltimia), mutta Rodneyn ääni on edelleen upeata kuultavaa.
Dexter Wansel avustaa levyn parhaimmistoon kuuluvalla kappaleella Nobody Else, jolla Rodney "duetoi" näyttävästi itsensä kanssa, ja Gamble-Huffin suojissa levytetyt I Can't Live ja Are You Coming Back ovat klassisia, pelkistettyjä balladeja. Vanha Philly World -nimi Veronica Underwood duetoi Rodneyn kanssa vahvalla midtempo-palalla Let Me Know, josta on levyn lopussa myös "Philly Mix" samoin kuin street-muottiin upotetusta levyn avausraidasta. ****

10. SPECIAL GIFT A Set Time (US Crystal Rose / Star Song CD) (tuott. Michael J. Powell)
Vuonna 1996 ei julkaistu monta merkittävää lauluyhtye-levyä, joten tyttöyhtyeen Special Gift A Set Time on helppo nimetä vuoden lauluyhtyelevyksi. Albumi on kiehtova kombinaatio Michael Powellin tuottamaa Anita Baker -soundia, Take 6-vaikutteista hyvin moni-ilmeistä laulantaa erittäin hienoine harmonia-osuuksineen sekä jazz- ja gospel-vaikutteita.
Levyllä on koko joukko vuoden huippuesityksiä. Avauksena on Anita Bakeriä taitavasti jäljittelevä Yours with Love, heti perään Winans-yhtyeen pääsolisti Marvin Winans irrottelee yhden uransa komeimmista osuuksista miesduettoparina midtempoisella nimikappaleella A Set Time, jonka loppuhetket ovat herkullista vuorottelua yhtyeen ja Marvinin välillä.
Näitä seuraavat hienoimpia 101 North -helmiä (Josie James, Everette Harp, Angel Rogers, Carl Carlwell, Annette Jones) muistuttava kuulas Someday, jolla toinen Special Giftin päävokalisteista, Donyle Jones, esittelee ainutlaatuista sopraanoaan akustisesti liitelevän taustan yllä, sekä kaksi aivan erinomaista puolinopeata: intensiivisesti harmonioillaan groovaava More Than Just a Friend ja sopraanosaksofonilla maustettu tehokas I Wanna Be with You.
Koko CD:n johtotähdeksi nousee kuitenkin loistokas jazz-soul-balladi Tomorrow, jossa on briljantti basson, trumpetin ja pianon värittämä tausta, jonka ylle yhtye virittää monikerroksisen harmoniansa. Vahva ehdokas koko vuoden 1996 parhaaksi yksittäiseksi soul-kappaleeksi!
Levy on julkaistu pienellä independent-merkillä Crystal Rose, joten Euroopanjulkaisua on turha odotella. Ensimmäiset kappaleet levyä vietiin suorastaan käsistä, mutta saimme nyt lisäerän. Pidä huoli ettet jää ilman! *****

11. JOHNNY GILL Let's Get the Mood Right (US Motown)
Let's Get the Mood Right / Touch / Maybe / Having Illusions / Bring It On / Take Me (I'm Yours) / Love Me in a Elevator / It's Your Body / Someone to Love / 4 U Alone / Love U Right / Simply Say I Love U (feat. Stevie Wonder) /I Know You Want Me / So Gentle
Tuottajat: Keith Andes, Big Bub, Jimmy Jam & Terry Lewis, Tony Rich, Joseph Powell, Joseph Powell, The Characters, R. Kelly, Johnny Gill, Al B. Sure, Kyle West, Kairi Styles, Wayne Styles, Jermaine Dupri
Jos joku on kaipaillut Johnnyltä kokonaista albumia rankkaa balladi-soulia, niin tässä olisi vihdoin sellainen - vain pari puolinopeata keskeyttää balladiketjun! Albumin tunnelman lyriikoillaan virittelevä Babyface-nimikappale (1. singlepoiminta) on vain kevyyttä lämmittelyä, kun seuraavilla viidellä raidalla Johnny irrottelee parhaassa Pendergrass-perinteessä kurkkuäänistä vyörytystä taustojen keinuessa intensiivisessä soul-sykkeessä.
Touch on tyyliltään eniten Philly-linjoilla, kun taas hurjinta ryöpytystä tarjoavat Having Illusions, Bring It On ja Take Me I'm Yours, viimeksi mainitun Gill on kynäillyt yhdesä Jimmy Jamin ja Terry Lewisin kanssa. Levyn taustoilla vierailevat mm. Stevie Wonder, Roger Troutman ja R. Kelly. ****1/2

12. ANGELA BOFILL Love in Slow Motion (UK Expansion)
Angela Bofillin uutuuskiekko on alun perin julkaistu pienellä amerikkalaisella jazz-levymerkillä Cachet, jolta Expansion on liisannut levyn Englannissa julkaistavaksi. Levy edustaa Angela Bofillia omimmillaan: Angela toteaa Blues & Soulin haastattelussa että "this is the most `me' of any record I've done".
Toisin kuin monella edellisellä Angelan levyllä, linja säilyykin nyt läpi levyn tyylikkäänä jazz-vaikutteisena soulina, sovitukset hyödyntävät jazzahtavia trumpetti-, saksofoni- ja kitarasooloja aidon musisoinnin mausteena. Tuottajana on Angelan parina mm. Will Downingin kanssa työskennellyt Rix Rideout.
Levyn tasaisuus on tavallaan myös albumin ainoa heikkous, sillä kiistatonta klassikkoa levyllä ei ole, vaan 11 kappaleen joukosta eri kuulijoiden suosikit jakaantuvat hyvin tasaisesti pitkin levyä. Eri yhteyksissä levyn kärkikappaleeksi on nimetty mm. avausraita All She Wants (Is Love), Galaxy of My Love, nimikappale Love in Slow Motion tai Are You Leaving Me Now.
Angelan aiemmille faneille pakko-ostos ja esim. Phyllis Hymanin viimeisestä PIR-levystä pitäneille, jazzahtavan soulin ystäville tutustumisen arvoinen kiekko. ****

14. SIDE EFFECT N' Effect (US Dog House)
Side Effect on yhtye, josta Miki Howard ja Helen Baylor ovat aikanaan irtautuneet soolouralle, on yhä toiminnassa sisältäen kolme alkuperäisjäsentä ja kaksi huippuluokan uutta solistia (mies + nainen). Myös levyn soundit yllättävät, sillä ne ovat pienestä indie-merkistä huolimatta hyvin korkealuokkaiset piano- ja trumpettisooloineen.
Itse albumi on erinomainen yhdistelmä 80-luvun alun tyylistä funkia á la One Way ja klassista laulu-soulia. Oman kiehtovan lisävärinsä levylle tuo se, että päävokalistit vaihtuvat tiheään, mutta kaikki ovat yhtä häikäiseviä. Levyn kirkkaimmat soul-helmet We Belong Together, I Gave to You ja You're too Good to Be True ovat ajatonta laatu-soulia, jossa on 70-luvun lauluyhtyetunnelmaa. ****

15. MONA CAMPBELL An Evening in Paradise with Mona Campbell (US Phaze 2)
Saimme vihdoin huhtikuussa myyntiin jo loppuvuodesta 1995 ilmestyneen Mona Campbellin tunnelmallisen soul-albumin, joka lukeutui jo vuoden 1995 parhaimmistoon. Levy koostuu enimmäkseen rauhallisista fonin ja pianon säestämistä balladeista, joista nimikappale An Evening with Paradise on ollut kehutuin soul-kolumneissa, mutta samalla linjalla jatkavat myös I Believe in Love, Here in My Arms, All the Way, Never Gonna Give You up ja Do You Ever Think about Me. Lisäksi Mona coveroi Gladys Knight'ilta tutun Giving Up. ****

17. SOLO Solo (US Perspective) (julkaistu -95)
Solo on Jam & Lewisin tuottama lauluyhtye, jonka päävokalistina on 90-luvun parhaita uusia kykyjä, järeä raspikurkku, ja myös levyn materiaali on suurelta osin varsin klassista laatu-soulia, kuten kansissa mainostetaan: "New Classic Soul". ****1/2

18. IMPROMP2 You're Gonna Love It (US Mojazz) (Julkaistu kesällä -95)
"Old school R&B with a New Phaze Sound" luvataan albumin kansitarrassa, ja todellakin, levy on raikas kombinaatio uutta ja vanhaa, hieman kuin samoihin aikoihin Motownilla julkaistu Blu-albumi, mutta vielä funk- ja jazz-sävytteisempää soundia laadukkaan laulu-soul-perustan takana. Tummaa funk-basson peukalointia, ylle maukkaita trumpetti-osuuksia, sielukasta Marvin Gaye-vaikutteista laulua. Loistava albumi, 90-luvun uutta soul-soundia parhaimmillaan.
P.S. Levy nousi sittemmin vuoden 1995 myydymmäiksi levyksi, ja on ollut kysytty levy vielä vuoden 1996 puolellakin - albumi on
kaikkien aikojen myyntilistallamme jo kakkosena! *****

19. MIKI HOWARD Live Plus (US Warlock)
Come Share My Love / Imagination / That's What Love Is / You've Changed / Baby Be Mine / Blues / Ain't Nobody Like You / Ain't Nuthin' in the World / Love Under New Management / Until You Come Back to Me
Miki Howard on monen muun tasokkaan soul-vokalistin tapaan pudotettu major-merkiltä, mutta Miki julkaisee nyt Warlockilla - jolle mm. saksofonisti Kim Waters levyttää - live-albumin, jolla Miki esittää soolouransa sielukkaimmat kappaleet.
Kunnon live-yhtyeen (aidot rummut, funk-bassoa, fonisti) tukemana versiot ylittävät usein jopa studio-tulkinnat, Mikin kakkosalbumin Nick Martinelli -tuotantoisesta helmestä Baby Be Mine'sta on huikea 11-minuuttinen tulkinta ja kolmosalbumin Martinelli-klassikko Love Under New Management venytetään 7-minuuttiseksi teokseksi. Gerald Levert -sävelmän That's What Love Is kruunaa komea-ääninen mies-duetoija, jota ei CD-lipukkeessa ole kreditoitu.
Kaikille, jotka ovat ihailleet Mikin sielukasta, syvälle luotaavaa tulkintatapaa, tämä albumi on pakko-ostos. ****1/2

22. JOSIE JAMES Candles (UK Expansion)
80-luvun lopun kulttinimi Josie James pääsee vasta nyt Expansionin suojissa levyttämään debyyttialbuminsa aviomiehensä Nigel Martinezin tuotannossa. CD sisältää aiemmista Josien singlejulkaisuista Win Your Love'n uuden mixauksen nimellä Win Your Love '96 sekä Soul Sauce -sarjan kolmososalla olleen raikkaan beat-balladin Take a Little Time, mutta muuten levy on uutta materiaalia.
Levyn yleisilme on kevyt ja melodinen, tyylillisiä vertailukohtia voisi olla esim. Deniece Williams, joka myös lauluääneltään on lähellä Josien kuulasta sopraanoa. Levyn parhaat kappaleet ovat tarttuvia puolinopeita tai rennosti liiteleviä balladeja, joita järjestään maustetaan saksofonilla (Andrew Woolfolk, Phil Todd). ***1/2

23. WILL DOWNING Moods (Mercury USCD) (julkaistu -95)
Hieman välityöksi jääneen Love's the Place to Be'n jälkeen Will Downing palaa A Dream Fulfilled -albumin meheviin jazz-soul-soundeihin ja Moods on jälleen täysin kompromissiton, briljantti kiekko. Levyn covereina ovat Natalie Cole'n 70-luvun hieno Inseparable ja Shanice'n alun perin esittämä Just a Game, mutta pääosin kappaleet ovat Downingin omia sävelmiä, jotka on istutettu jazz-sävyisiin, oikeiden instrumenttien luomiin samettisiin soul-taustoihin. Vierailevina muusikkoina mm. Onaje Allan Gumbs, Art Porter, Gerald Albright, Jonathan Butler, Omar Hakim, Harvey Mason ja Bashiri Johnson. Marva King duetoi yhden raidan. *****

25. ASHFORD & SIMPSON with MAYA ANGELOU Been Found (US Hopsack & Silk CD)
Been Found lopettaa Ashford & Simpsonin koko 90-luvun kestäneen hiljaiselon, ja duon ensimmäinen albumi seitsemään vuoteen on yllättävänkin täysipainoinen kokonaisuus, joka ilmentää hyvin kaksikon vahvuuksia soul-musiikin tekijöinä. Kaksikko on aina taitanut erinomaisen sielukkaiden balladisävelmien ja mukaansatempaavien menoraitojen kirjoittamisen, ja lyriikoiltaan heidän kappaleensa eivät koskaan ole tyhjänpäiväisiä.
Kaksikon vieraana levyllä on tunnettu musta runoilija Maya Angelou, joka luennallaan luo oman lisävärinsä levylle, mutta matalalla äänellä lausutut monologit istuvat tunnelmaan hyvin eivätkä ainakaan vähennä sellaisten makupalojen kuin I Remember All - rauhallinen, mietiskelevä foni-taustainen balladi - tai Just Talking - sielukas puolinopea sävelmä - nautittavuutta.
Vastaavasti Keeps on Getting Better on kertaheitolla mieleen iskostuva mid-tempo-raita, This Time It's Real yksi viime aikojen tehokkaimpia tanssipaloja ja What If upea, eteerinen balladi, jonka kruunaa taustan maukas puhallinsovitus.
Kaikkea muuta kuin suuriin massoihin uppoava albumi, mutta löytänee tiensä monen soul-entusiastin vuoden 1996 parhaiden listalle. ****

30. SANDRA ST. VICTOR Mack Diva Saves the World (US Warner CD)
Nais-soul-laulajien osalta vuosi 1996 on myös ollut verraten vaisu ainakin pariin edelliseen vuoteen nähden, mutta Sandra St. Victorin (ex-Family Stand-vokalisti, jonka ääni on ennestään tuttu mm. Ghetto Heaven -hitiltä) soolodebyytti paikkailee puutteita tältä osin. Sandra herätti jo aiemmin vuoden 1996 aikana korkeita toiveita soundtrack-kappaleellaan Come Over, joka noteerattiin kaikilla laatu-soul-palstoilla, sekä ennen muuta hienolla duetollaan Curtis Mayfieldin comeback-levyllä (I Believe in You).
Tämä odotettu sooloavaus on saanut ristiriitaisen vastaanoton, koska levyn alkupuoli on hyvinkin rankkaa, Chaka Khan -vaikutteista funkia street-piirteineen, kun taas loppupuolen balladeja ovat kaikki soul-kriitikot kehuneet kilpaa. Avausraita, hitaasti jylläävä Rufus-mainen Mack Diva lieneekin vanhemmille soulin ystäville vaikea nieltäväksi, mutta singlelohkaisu Rise on jo erittäin tarttuva svengaava street soul -pala, ja Mph! groovailee 70-luvun retro-funk-sävyissä.
Yhdestätoista täysipituisesta kappaleesta kuitenkin seitsemän on balladeja, ja erityisesti levyn viisi viimeistä kappaletta ovat upeata balladisoulia, jotka tuovat läheisesti mieleen Alyson Williamsin sielukkaan kakkosalbumin.
Antaumuksellisesti kiemurteleva Since You Been Gone aloittaa komean balladiputken, ja perään seuraa kaksi vuoden parhaisiin kohoavaa kappaletta. Come Over on nyt sovitettu akustiseen pohjaan ilman soundtrack-raidan voimakasta beatia, ja kyseessä on hitaasti käynnistyvä ja loppua kohti maukkaasti kieputteleva hieno sävelmä, jolla Sandra liukuu hurjan skaalan sävelkorkeuksia.
Vieläkin enemmän on kehuttava seuraavaa kappaletta Wet, jolla Sandra henkäilee yli kuuden minuutin ajan ultra-sielukkaasti Margi Coleman -tyyppisessä akustisessa taustassa varsin vihjailevia lyriikoita.
Lievästä epätasaisuudestaan huolimatta vuoden 1996 parhaita naisartistien soul-albumeita. ****

50. MAYSA Maysa (US GRP) (julkaistu -95)
Incogniton päävokalistin Maysa Leakin soolodebyytti on hienoa jazzahtavaa soulia, tuottajina mm. Ray Hayden, Simon Law ja Barry Eastmond. Vuonna 1996 Maysa palasi Incognitoon, jossa laulaa nyt myös Chris Ballin. ****

Soul Townin vuoden 1996 top 50
Takaisin etusivulle